Karjalasta puhutaan. Kuitenkin nettikeskusteluissa karjalakeskusteluihin ryntää aina niitä, jotka haluaisivat hillitä keskustelua tai suorastaan haukkuvat muut keskustelijat.
Sinänsä Karjala-keskustelu ei välttämättä ole ainoa aihe, jossa ilmenee muiden keskustelijoiden haukkumista ja jutustelun vetämistä sivuraiteille.
Karjala on kuitenkin täysin poikkeava keskusteluaihe, koska siihen liittyy niin paljon kollektiviista surua, tabuja ja padottua vihaa (tai muita padottuja tunteita).
Karjalasta ja Karjalan palautuksesta täytyy saada puhua, ja siihen on ainakin kolme hyvää syytä:
1) Jos Karjala ei palaudu
Oletetaan sellainen epätodennäköinen skenaario, ettei Karjalaa palauteta enää milloinkaan itsenäisen Suomen yhteyteen.
Kannattaako siis Karjalasta enää puhua, tai "elämöidä"?
Kyllä. Totta kai.
Jos Karjala ei palaudu, silloin voidaan todeta: ainakin saimme vapaasti keskustella.
Jos Karjala ei palaudu ja siitä on puhuttu vapaasti: ainakin teimme kaikkemme. Katsoimme mihin se riittää. Tämä asia kuitenkaan ei tullut kuntoon, mutta ainakin siitä saatiin hyvät väittelyt.
Puhuminen auttaa myös silloin, kun ahdistaa. Jos puhuminen kielletään, silloin ahdistaa vielä enemmän. Vapaa keskustelu on henkistä terapiaa. Siksi usein vaaditaan:
Vapauttakaa Karjala-keskustelu!
2) Karjala palautuu, koska siitä puhutaan
Silloin kun Karjalan palauttamisesta ei puhuttu mediassa tai missään julkisuudessa, silloin Karjala pysyi Neuvostoliiton osana.
Voidaan vain jossitella, jos Suomessa olisi vallinnut sananvapaus vuoden 1944 jälkeen niin kauan kuin punafasistinen imperiumi oli olemassa, olisiko Karjala voitu palauttaa roistoimperiumin olemassaolon aikana tai välittömästi sen jälkeen.
Suomi on kuin konserttisali, jossa jokainen pysyy paikallaan eikä tee mitään. Jos yksi ihminen aloittaa voimakkaan taputtamisen, pian siihen yhtyy muutkin ja lopulta koko sali taputtaa.
Jos kukaan ei avaa suutaan, ei kukaan puhu Karjalasta.
Suomessa ei ole sellaista automaattista Karjala-keskustelua, joka on ajasta ja paikasta riippumatta aina olemassa.
Karjalasta täytyy varta vasten alkaa puhua, koska aihe ei esiinny mediassa kuin harvoin jos silloinkaan.
Jos yksi ihminen aloittaa avoimen Karjalan palautuskeskustelun, siihen voi liittyä. Jos kukaan ei aloita, ei olemattomaan keskusteluun tietenkään voi osallistua.
Keskustelu on ehdoton edellytys Karjalan palauttamiselle. Jokainen on tervetullut osallistumaan rakentavaan, asialliseen Karjala-keskusteluun. Se saattaa johtaa myönteiseen lopputulokseen.
3) Karjala palautuu keskustelusta riippumatta
Oletetaan sellainen toivottava skenaario, että Venäjä oma-aloitteisesti palauttaa Karjalan.
Jos Karjalasta on ehditty keskustella tätä tilannetta ennen, on kansalaisilla edes jonkinlainen peruskäsitys siitä, mikä alue on kyseessä, mikä on sen historia ja miksi puhutaan Karjalan "palauttamisesta".
Terve suomalainen itsetunto ei ylläpidä tabuja eikä pelkää mörköjä tai karhuja tai ryssiä.
Henkisesti terve suomalainen keskustelee mistä aiheesta tahansa, myös Karjalasta, sen palauttamisesta, sen historian vaiheista, Neuvostoliiton punafasistisesta aluelaajennuksesta, jota se edisti väkivallalla ja hyökkäyssodilla jne.
Jos Karjala palautuu keskustelusta riippumatta, hyvä. Tulipahan etukäteen käytyä kaikki mahdolliset kysymykset läpi, niin ei tule yllätyksiä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti