Kävin katsomassa Viipuria.
Virallisen propagandan mukaan Viipuri kehittyy nyt kovaa vauhtia. Sinne pitäisi suomalaistenkin viedä rahansa. Siispä matkaan.
Junayhteys Viipuriin kulkee helposti, kun vertaa omalla autolla ajamista.
Perillä ensimmäisenä herättää huomion vasemmalla puolella avattu uusi hotelli. Ihan siisti paikka, vastaanoton takana iso peliluola odottaa häviäjiä. Toisen uutisen mukaan Venäjä on kieltämässä nämä peliluolat. Saa nähdä miten käy.
Nälissäni käyn Stolovaja 2:ssa. Otan sillisalaatin ja jotakin ruokaa: yli 150 ruplaa. Vaatimaton annos ja maksaa yli 3 euroa. Minulle ei kallis, mutta jos tämä on kaupungin halvin ruokapaikka, miten köyhä kansa, eläkeläiset ja työttömät selviytyvät?
Sitten on entisen KOP:n rakennuksen taakse, Nesteen bensa-asemaa vastapäätä valmistunut uhkea kerrostalo. Mutta mitä: alimman kerroksen tila on tyhjillään, lattialla roskaa, mitään ei ole saatu valmiiksi. Ehkä työ on edelleen kesken.
Valmiiksi on saatu, kymmenien vuosien jälkeen, kauppatorin reunalle rakennus. Se on luksushotelli, jonka huonehinnat ovat reilusti yläkanttiin. Miten käy huonebisneksen nyt, kun kaikkialla puhutaan taantumasta?
Sitten katsotaan vanhaankaupunkiin. Domus, upea suomalainen arvotalo vuodelta 1904 on edelleen jonkinlaisen harsokankaan peittämä. Mutta oviaukko on potkittu auki. Rakennus on edelleen raunioina, häpeäksi Venäjälle.
Tämänkö takia roistot tunkeutuivat itsenäisen Suomen alueelle, varastamaan suomalaisten kodit, talot ja rakennukset? Rikkoakseen, jättääkseen kaikki lahoamaan ja tuhoutumaan?
No, jotakin on sentään korjattu. Weckrothin talo on siistinä mutta silminnähden hiljaisena. Onkohan täältäkään myyty asuntoja, laman aikana? Rakennuksen kulmassa on avattu kahvila, viipurinrinkilä tunnuksena. Kahvi ja pulla on yllättävän edullista.
Sitten Viipurin linnaan. Vanha kyltti, jossa valehdeltiin jotakin "vapauttamisesta" on kadonnut.
Paluu vanhaankaupunkiin. Aika äskettäin avattu ravintola Svodoba on hiljaisen näköinen. Kurkistan oven pölyisen ikkunalasin läpi: roskaa lattialla. Koko ravintola on lakkautettu ja tuhottu. Sama näkymä avautuu läheisen taidemuseon juurella olevassa kivirakennuksessa.
Viipuri ei voi jättää rauhaan: se on varastettu kaupunki, tuhottu rikoskertomus stalinistisen laajentumispolitiikan, sotapolitiikan, miehityspolitiikan rikoshistoriassa.
Nousukauden aikana Viipurissa onnistuttiin pelastaan muutama rakennus, ja muutama paikka on tuhottu. Plus miinus nolla.
Kunpa Viipuri palautuisi suomalaisen hallinnon alle, suomalaisten(kin) asuttamaksi kaupungiksi, kuin se on ollut satoja ja satoja vuosia.
Maailma voi olla parempi!
Suomalaisten kannattaisi kanavoida maailmanparannustoiminta Karjala-työhön.
perjantai 27. maaliskuuta 2009
TUKIPROJEKTI Jussi Halla-aholle
OHEINEN TEKSTI JULKAISTAAN MYÖTÄTUNNON JA TUEN OSOITUKSENA SANANVAPAUDEN NIMESSÄ JUSSI HALLA-AHOLLE.
* * *
3.6.2008
Muutama täky Illmanin Mikalle
Valtionsyyttäjä Mika Illmanin voittoputki jatkui muutama päivä sitten, kun alapäähuumorin suurmies Seppo Lehto tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksiin useista törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Asiaa on puitu pitkin internettiä niin paljon, ettei minun varmaan tarvitse toistella itsestäänselvyyksiä:
a) Lehdon tekemät törkyblogit täyttävät toki minkä hyvänsä tulkinnan mukaiset "törkeän kunnianloukkauksen" kriteerit, mutta
b) Suomessa ei ole koskaan tuomittu ketään kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen tällaisista rikoksista. Mika Illmania en moiti, onhan hän mitä ilmeisimmin sukunimensä arvoinen mies, joka tekee sitä, mitä hänen mielestään on tehtävä, mutta niillä käräjäoikeuksilla, jotka kevään mittaan ovat kiltisti antaneet Mikalle kaiken, mitä tämä kehtaa pyytää, on syytä hävetä.
c) Illman kelpuutti asianomistajiksi ja jättiläiskorvausten saajiksi vain syyttäjäkavereitaan ja kansanedustajia, ei esimerkiksi Teemu Lahtista, jolle Lehdon törkyblogit aiheuttivat mahdollisesti todellista vahinkoa edellisten eduskuntavaalien alla. Ajattelu, jossa julkisuuden henkilön kunnia nauttii suurempaa suojelua kuin rivikansalaisen kunnia, on ollut tähän asti vieras demokraattiselle oikeusvaltiolle.
Kunnianloukkaukset sikseen. Lehto tuomittiin myös uskonrauhan rikkomisesta. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan Lehto rikkoi muslimien uskonrauhaa pilkkaamalla profeetta Muhammadia. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan Muhammad on islaminuskossa pyhä hahmo.
Valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja Tampereen käräjäoikeuden kanta siis on, että profeetta Muhammadin loukkaaminen on laitonta, koska Muhammad on muslimeille pyhä.
(Toisaalta professori Hämeen-Anttila osaisi varmasti vahvistaa senkin, että kristinuskossa Jeesus ja Jumala ovat pyhiä hahmoja. Tämä ei tietenkään estä ketään pilkkaamasta Jeesusta ja Jumalaa vapaasti valitsemallaan tavalla.)
Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin:
Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.
Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla:
Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa "täyttyi" Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan "neekereistä" (vaikka "neekeri" ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi.
Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että ...
a) ... koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja.
b) ... Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen.
Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia.
Niinpä toistan väitteeni:
Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.
Seuraava täky kuuluu:
Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.
Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten "kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra:
"Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa."
JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana.
Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt.
Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):
Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.
Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.
* * *
3.6.2008
Muutama täky Illmanin Mikalle
Valtionsyyttäjä Mika Illmanin voittoputki jatkui muutama päivä sitten, kun alapäähuumorin suurmies Seppo Lehto tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksiin useista törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Asiaa on puitu pitkin internettiä niin paljon, ettei minun varmaan tarvitse toistella itsestäänselvyyksiä:
a) Lehdon tekemät törkyblogit täyttävät toki minkä hyvänsä tulkinnan mukaiset "törkeän kunnianloukkauksen" kriteerit, mutta
b) Suomessa ei ole koskaan tuomittu ketään kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen tällaisista rikoksista. Mika Illmania en moiti, onhan hän mitä ilmeisimmin sukunimensä arvoinen mies, joka tekee sitä, mitä hänen mielestään on tehtävä, mutta niillä käräjäoikeuksilla, jotka kevään mittaan ovat kiltisti antaneet Mikalle kaiken, mitä tämä kehtaa pyytää, on syytä hävetä.
c) Illman kelpuutti asianomistajiksi ja jättiläiskorvausten saajiksi vain syyttäjäkavereitaan ja kansanedustajia, ei esimerkiksi Teemu Lahtista, jolle Lehdon törkyblogit aiheuttivat mahdollisesti todellista vahinkoa edellisten eduskuntavaalien alla. Ajattelu, jossa julkisuuden henkilön kunnia nauttii suurempaa suojelua kuin rivikansalaisen kunnia, on ollut tähän asti vieras demokraattiselle oikeusvaltiolle.
Kunnianloukkaukset sikseen. Lehto tuomittiin myös uskonrauhan rikkomisesta. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan Lehto rikkoi muslimien uskonrauhaa pilkkaamalla profeetta Muhammadia. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan Muhammad on islaminuskossa pyhä hahmo.
Valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja Tampereen käräjäoikeuden kanta siis on, että profeetta Muhammadin loukkaaminen on laitonta, koska Muhammad on muslimeille pyhä.
(Toisaalta professori Hämeen-Anttila osaisi varmasti vahvistaa senkin, että kristinuskossa Jeesus ja Jumala ovat pyhiä hahmoja. Tämä ei tietenkään estä ketään pilkkaamasta Jeesusta ja Jumalaa vapaasti valitsemallaan tavalla.)
Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin:
Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.
Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla:
Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa "täyttyi" Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan "neekereistä" (vaikka "neekeri" ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi.
Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että ...
a) ... koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja.
b) ... Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen.
Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia.
Niinpä toistan väitteeni:
Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.
Seuraava täky kuuluu:
Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.
Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten "kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra:
"Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa."
JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana.
Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt.
Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):
Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.
Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Venäjä on valtio, ei rosvojoukko
Katselin eilen televisiosta Michael Douglasin tähdittämää trilleriä The Game, jossa yksilö näytti joutuvat ylivoimaisen vihollisen tuhoamaksi. (En viitsi tässä paljastaa loppuratkaisua, jos vaikka joku vuokraisi DVD:n).
Silloin ymmärsin kaiken.
Venäjähän ei ole vastaavanlainen kasvoton rikollisjoukko, joka saa tehdä kenenkään estämättä massiivisia rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Venäjä on valtio. Venäjällä on johtajansa. Venäjällä on diplomatiansa. Venäjällä on maineensa, josta se näyttää pitävän erityistä huolta.
Venäjä kuuluu melkein kaikkiin kansainvälisiin organisaatioihin. Se on siis "läpinäkyvä" eli transparentti suvereeni valtio, jonka teot ja tekemättä jättämiset näkyvät ja joutuvat aina kansainvälisen median, keskustelun, analyysin ja diplomatian tarkasteluun.
Siksi Venäjää tulisi kohdella kuin valtiota.
Jos Venäjä olisi rosvojoukko, sen rikoksia ihmisyyttä vastaan, esimerkiksi Suomen laillisten alueiden anastamista ja etnisen puhdistuksen aiheuttamista, ei voisi mitenkään kommentoida.
Rosvojoukko uhkaisi koko ajan pahenevilla vastatoimilla. Se käyttäisi laittomia tekoja, salamurhia, uhkailua, kiristystä, lahjontaa ja muita rikollisia toimia sementoidakseen Stalinin (joka oli rikollinen) piirtämän rajalinjan.
Jos siis Suomen johto pitää Venäjää valtiona, sen tulisi kohdella Venäjää kuin valtiota.
Kaksi valtiota voi aloittaa neuvottelut Karjalan palautuksesta. Jos Venäjä olisi bandiittien vetämä rosvojoukko, mitään neuvotteluja ei voitaisi pitää.
Kaksi valtiota voi palauttaa alkuperäisen laillisen rajalinjan ja turvata alkuperäisasukkaiden oikeudet omiin ikiaikaisiin maihinsa.
Kohdelkaamme siis Venäjää valtiona eikä rosvojoukkona, ja tehkäämme aloite Karjalan palauttamisesta.
Karjala kuuluu Suomelle vuosina 1812, 1918, 1920, 1932 ja 1934 tehtyjen laillisten, allekirjoitettujen ja todistusvoimaisten asiakirjojen mukaan.
Karjalan palautuksen toimenpiteet voidaan (ja ne tulee) aloittaa välittömästi, Venäjän valtion kanssa.
Se ei ole (eikä saa olla) rosvojoukko, ryöstäjä, etninen puhdistaja, vaan julkinen valtio.
Silloin ymmärsin kaiken.
Venäjähän ei ole vastaavanlainen kasvoton rikollisjoukko, joka saa tehdä kenenkään estämättä massiivisia rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Venäjä on valtio. Venäjällä on johtajansa. Venäjällä on diplomatiansa. Venäjällä on maineensa, josta se näyttää pitävän erityistä huolta.
Venäjä kuuluu melkein kaikkiin kansainvälisiin organisaatioihin. Se on siis "läpinäkyvä" eli transparentti suvereeni valtio, jonka teot ja tekemättä jättämiset näkyvät ja joutuvat aina kansainvälisen median, keskustelun, analyysin ja diplomatian tarkasteluun.
Siksi Venäjää tulisi kohdella kuin valtiota.
Jos Venäjä olisi rosvojoukko, sen rikoksia ihmisyyttä vastaan, esimerkiksi Suomen laillisten alueiden anastamista ja etnisen puhdistuksen aiheuttamista, ei voisi mitenkään kommentoida.
Rosvojoukko uhkaisi koko ajan pahenevilla vastatoimilla. Se käyttäisi laittomia tekoja, salamurhia, uhkailua, kiristystä, lahjontaa ja muita rikollisia toimia sementoidakseen Stalinin (joka oli rikollinen) piirtämän rajalinjan.
Jos siis Suomen johto pitää Venäjää valtiona, sen tulisi kohdella Venäjää kuin valtiota.
Kaksi valtiota voi aloittaa neuvottelut Karjalan palautuksesta. Jos Venäjä olisi bandiittien vetämä rosvojoukko, mitään neuvotteluja ei voitaisi pitää.
Kaksi valtiota voi palauttaa alkuperäisen laillisen rajalinjan ja turvata alkuperäisasukkaiden oikeudet omiin ikiaikaisiin maihinsa.
Kohdelkaamme siis Venäjää valtiona eikä rosvojoukkona, ja tehkäämme aloite Karjalan palauttamisesta.
Karjala kuuluu Suomelle vuosina 1812, 1918, 1920, 1932 ja 1934 tehtyjen laillisten, allekirjoitettujen ja todistusvoimaisten asiakirjojen mukaan.
Karjalan palautuksen toimenpiteet voidaan (ja ne tulee) aloittaa välittömästi, Venäjän valtion kanssa.
Se ei ole (eikä saa olla) rosvojoukko, ryöstäjä, etninen puhdistaja, vaan julkinen valtio.
perjantai 6. maaliskuuta 2009
Pönkittääkö HS Stalinin rikoksia?
Helsingin Sanomat jatkaa linjallaan, joka pyrkii valkopesemään Venäjää, mustamaalaamaan Karjalan palautuksen kannattajia ja sementoimaan Stalinin rikokset ihmisyyttä vastaan.
Helsingin Sanomien mukaan "Venäjän imperiumi palaa mutta ei uhkaa Suomea".
Näin HS:
Niinpä niin. Ei Venäjä voi koskaan olla uhka Suomelle. Jos lukee Hesaria laajemminkin, näyttää siltä, että Suomea uhkaavat lähinnä "ilmastonmuutos", "rasismi" ja "kapitalismi". Niin, ja tietysti Nato.
Ei Venäjä.
Sitten mennään Karjala-kysymykseen. Tohtorin mukaan venäläiset ovat "hermostuneet" Karjalan palautuksesta puhumisesta.
Tohtoria ei huolestuta se, että Neuvostoliiton hyökkäys Suomen kimppuun ja aluevaatimukset oikeasti "hermostuttivat" aika monta suomalaista vuonna 1939 ja sen jälkeen.
Niinpä tohtori on ruvennut ennustajaksi. Hän on kuulemma vakuuttanut, ehkä ei niin demokraattisella mandaatilla, että Suomen ja Venäjän rajat ovat "pysyvät".
Vai niin.
Onhan se mielenkiintoinen ajatus, että rajat, jotka kuitenkin ovat moneen kertaan muuttuneet tuhannen vuoden aikana, jäävät vasta sitten pysyviksi, kun ne ensin on siirtänyt verinen diktaattori Stalin, ja samalla on aiheutettu etninen puhdistus tunnustetuilla itsenäisen Suomen alueilla.
Voiko diktatuurin ja diktaattorin rikosten (ihmisyyttä vastaan) sementoimisessa mennä pitemmälle?
Helsingin Sanomien mukaan "Venäjän imperiumi palaa mutta ei uhkaa Suomea".
Näin HS:
Harva ihminen on niin varma Venäjästä kuin Maanpuolustuskorkeakoulun
strategian laitoksen tutkija, dosentti Alpo Juntunen. Venäjästä ei ole
mitään uhkaa Suomelle, hän sanoo.
Niinpä niin. Ei Venäjä voi koskaan olla uhka Suomelle. Jos lukee Hesaria laajemminkin, näyttää siltä, että Suomea uhkaavat lähinnä "ilmastonmuutos", "rasismi" ja "kapitalismi". Niin, ja tietysti Nato.
Ei Venäjä.
Sitten mennään Karjala-kysymykseen. Tohtorin mukaan venäläiset ovat "hermostuneet" Karjalan palautuksesta puhumisesta.
Tohtoria ei huolestuta se, että Neuvostoliiton hyökkäys Suomen kimppuun ja aluevaatimukset oikeasti "hermostuttivat" aika monta suomalaista vuonna 1939 ja sen jälkeen.
Niinpä tohtori on ruvennut ennustajaksi. Hän on kuulemma vakuuttanut, ehkä ei niin demokraattisella mandaatilla, että Suomen ja Venäjän rajat ovat "pysyvät".
Vai niin.
Onhan se mielenkiintoinen ajatus, että rajat, jotka kuitenkin ovat moneen kertaan muuttuneet tuhannen vuoden aikana, jäävät vasta sitten pysyviksi, kun ne ensin on siirtänyt verinen diktaattori Stalin, ja samalla on aiheutettu etninen puhdistus tunnustetuilla itsenäisen Suomen alueilla.
Voiko diktatuurin ja diktaattorin rikosten (ihmisyyttä vastaan) sementoimisessa mennä pitemmälle?
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
HS ja itsesensuuri
Osallistun silloin tällöin HS.fi-sivuston keskusteluihin, eri aiheista.
Mielenkiintoisinta on Venäjää ja Karjalaa sivuava keskustelu. Viimeksi tänään osallistuin venäläisten Suomi-kuvaa koskevaan keskusteluun. Toin näkökulman siitä, että venäläiset ovat aina nähneet Suomen valloitettavana maana - 1800-luvulla otettiin koko Suomi, 1900-luvulla yritettiin samaa mutta saatiin aluksi Karjala ja Salla, myöhemmin Petsamo.
Loppupäätelmänä kirjoitin, että mieleen tulee elävästi yksi sana: varas.
HS.fi jätti tämänkin kirjoituksen julkaisematta.
Samaan aikaan HS.fi suorastaan tulvii kirjoituksia, jotka täyttävät yhden tai useamman seuraavista ehdoista:
- jutussa on asiavirheitä tai suoranaisia valheita
- kirjoituksessa mustamaalataan Suomea ainakin osin valheellisin argumentein
- kirjoituksessa valkopestään venäjän tekosia.
HS.fi ei siis ole tiedotusväline, jos ollenkaan. Se näyttää olevan propagandaprojekti, jonka tavoitteena on muuttaa yhteiskuntaa haluamaansa suuntaan.
Näin päätoimittaja:
Sanottakoon ihan suoraan: Helsingin Sanomat ei tule koskaan uudistamaan sitä yhteiskuntaa, missä itse haluan elää. Voin suostua siihen, että laillisilla vaaleilla valittu eduskunta ja sen enemmistöpuolueista muodostettu hallitus voi demokraattisesti olla uudistamassa yhteiskuntaa, mutta ei Suomen rikkaimman kapitalistin ja monopolistin omistama monopolilehti! Ei koskaan!
Jos Helsingin Sanomat on päättänyt "uudistaa yhteiskuntaa" edellä mainituilla tavoilla, sensuroimalla tosiasioita ja tuomalla propagandaa ja valheita, asiaan on puututtava kaikin mahdollisin keinoin.
Kun Helsingin Sanomat isännöi tasavallan presidenttiä journalistisissa tilaisuuksissa, ei lehdistöä voi enää sanoa vapaaksi tai riippumattomaksi. Martti Valkosen teoksen Sananvapaus kauppatavarana mukaan Helsingin Sanomat totteli suomettunutta presidenttiä Mauno Koivistoa ja vaikeni Karjala-kysymyksestä 1990-luvun alkupuoliskolta alkaen.
Nyt HS.fi on syvällä itsesensuurin suossa. Se ei pysty julkaisemaan tosiasioita Venäjän varkauksista, siitä, että Venäjä varasti Suomelta aseellisella ryöstöllä (talvisota) Suomen laillisia tunnustettuja alueita.
Se julkaisee häväistyskirjoituksia Suomen tai suomalaisten oletetuista syyllisyyksistä oletettuihin rikoksiin mutta samalla vaikenee Venäjän todellisista rikoksista ihmisyyttä (tai Suomea ja suomalaisia) vastaan.
Näin HS on muuttunut propagandavälineeksi, joka "uudistaa yhteiskuntaa".
Valheeseen perustuva "uudistus" tarkoittaa muutosta huonompaan suuntaan. Toteutuessaan tällainen muutos on syöksykierre johonkin, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole koskaan testattu.
Mielenkiintoisinta on Venäjää ja Karjalaa sivuava keskustelu. Viimeksi tänään osallistuin venäläisten Suomi-kuvaa koskevaan keskusteluun. Toin näkökulman siitä, että venäläiset ovat aina nähneet Suomen valloitettavana maana - 1800-luvulla otettiin koko Suomi, 1900-luvulla yritettiin samaa mutta saatiin aluksi Karjala ja Salla, myöhemmin Petsamo.
Loppupäätelmänä kirjoitin, että mieleen tulee elävästi yksi sana: varas.
HS.fi jätti tämänkin kirjoituksen julkaisematta.
Samaan aikaan HS.fi suorastaan tulvii kirjoituksia, jotka täyttävät yhden tai useamman seuraavista ehdoista:
- jutussa on asiavirheitä tai suoranaisia valheita
- kirjoituksessa mustamaalataan Suomea ainakin osin valheellisin argumentein
- kirjoituksessa valkopestään venäjän tekosia.
HS.fi ei siis ole tiedotusväline, jos ollenkaan. Se näyttää olevan propagandaprojekti, jonka tavoitteena on muuttaa yhteiskuntaa haluamaansa suuntaan.
Näin päätoimittaja:
Yhteiskuntaa uudistava lehti haluaa myös uudistua itse.
Sanottakoon ihan suoraan: Helsingin Sanomat ei tule koskaan uudistamaan sitä yhteiskuntaa, missä itse haluan elää. Voin suostua siihen, että laillisilla vaaleilla valittu eduskunta ja sen enemmistöpuolueista muodostettu hallitus voi demokraattisesti olla uudistamassa yhteiskuntaa, mutta ei Suomen rikkaimman kapitalistin ja monopolistin omistama monopolilehti! Ei koskaan!
Jos Helsingin Sanomat on päättänyt "uudistaa yhteiskuntaa" edellä mainituilla tavoilla, sensuroimalla tosiasioita ja tuomalla propagandaa ja valheita, asiaan on puututtava kaikin mahdollisin keinoin.
Kun Helsingin Sanomat isännöi tasavallan presidenttiä journalistisissa tilaisuuksissa, ei lehdistöä voi enää sanoa vapaaksi tai riippumattomaksi. Martti Valkosen teoksen Sananvapaus kauppatavarana mukaan Helsingin Sanomat totteli suomettunutta presidenttiä Mauno Koivistoa ja vaikeni Karjala-kysymyksestä 1990-luvun alkupuoliskolta alkaen.
Nyt HS.fi on syvällä itsesensuurin suossa. Se ei pysty julkaisemaan tosiasioita Venäjän varkauksista, siitä, että Venäjä varasti Suomelta aseellisella ryöstöllä (talvisota) Suomen laillisia tunnustettuja alueita.
Se julkaisee häväistyskirjoituksia Suomen tai suomalaisten oletetuista syyllisyyksistä oletettuihin rikoksiin mutta samalla vaikenee Venäjän todellisista rikoksista ihmisyyttä (tai Suomea ja suomalaisia) vastaan.
Näin HS on muuttunut propagandavälineeksi, joka "uudistaa yhteiskuntaa".
Valheeseen perustuva "uudistus" tarkoittaa muutosta huonompaan suuntaan. Toteutuessaan tällainen muutos on syöksykierre johonkin, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole koskaan testattu.
torstai 26. helmikuuta 2009
Se R-sana
Pääkaupunkiseudun monopolilehti on jälleen huolestunut suomalaisten "rasismista", kun venäläisiä kutsutaan samalla nimellä kuin kaikiss muissakin kielissä.
Suomalaisilta pitäisi kieltää tämä kauhea ryssä-sana.
Ollaan näin huolestuneita:
Vankilaan? Julkinen häpäisy? Tutkintapyynnöt? Vai suoraan keskitysleirille? :-)
Juttuhan menee nyt näin.
Suomalaiset ovat kokeneet erittäin kovia naapurimaan vuoksi, etenkin viime sodissa. Kerrataanpa:
- Venäjä lähetti noin miljoona taistelijaa Suomen rajan yli tappamaan ja tuhoamaan.
- Venäläiset tappoivat siviilejä, pommittivat Helsinkiä, rikkoivat omaisuutta ja ampuivat kohti.
- Venäjä vaati omakseen Suomen alueita.
- Noin puoli miljoonaa Suomen kansalaista joutui pakenemaan Stalinin pakkodiktatuurin tunkeutumista ikiaikaisille suomalaisten kotiseuduille.
- Suomalaiset menettivät venäläisten takia 40.000 pientilaa, Suomen toiseksi suurimman kaupungin, 450 tehdasta ja niiden työpaikat, satoja kirkkoja, satamia, vesistöjä, peltoja, metsiä jne.
- Suomalaisilta estettiin pääsy näille kotiseuduille, omaisten haudoille, ikiaikaisille nautintaseuduille.
- Venäjä lähetti Suomeen valvojia, vaikka heitä itseään olisi pitänyt valvoa - venäläisten jäljiltä jäi remonttikuntoon joutunut Hotelli Torni.
- Suomalaiset pakotettiin maksamaan massiiviset sotakorvaukset.
- Venäläiset jatkossakin sekaantuivat suomalaisten sisäisiin asiohin.
Kaiken tuon jälkeen suomalaisten pitäisi kutsua venäläisiä vain yhdellä, kohteliaana pidetyllä sanalla.
Kas, kun ei säädetä sellaistakin lakia, että suomalaisten pitää tästä lähtien heittäytyä maahan, kun ylirotua edustava venäläinen tulee näköpiiriin.
Että anteeksi vain, me suomalaiset alirodun edustajat olemme niin pahoja, että käytämme venäläisistä myös täsmälleen samaa sanaa kuin Suomen toisella kotimaisella kielellä on ollut aina tapana sanoa.
Kuinka alas suomalainen itseruoskinta voikaan mennä?
Suomalaisilta pitäisi kieltää tämä kauhea ryssä-sana.
Ollaan näin huolestuneita:
"Nimittelyyn ei myöskään puututa riittävästi", totesi vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää tiedotustilaisuudessa keskiviikkona.Olisi kiinnostavaa tietää, miten valtakoneisto aikoo puuttua siihen, että suomalaiset käyttävät suomenkielessä vakiintunutta kansallisuutta tarkoittavaa sanaa, joka on äännemuodossaan täysin sama kuin ainakin ruotsissa ja ranskassa.
Vankilaan? Julkinen häpäisy? Tutkintapyynnöt? Vai suoraan keskitysleirille? :-)
Juttuhan menee nyt näin.
Suomalaiset ovat kokeneet erittäin kovia naapurimaan vuoksi, etenkin viime sodissa. Kerrataanpa:
- Venäjä lähetti noin miljoona taistelijaa Suomen rajan yli tappamaan ja tuhoamaan.
- Venäläiset tappoivat siviilejä, pommittivat Helsinkiä, rikkoivat omaisuutta ja ampuivat kohti.
- Venäjä vaati omakseen Suomen alueita.
- Noin puoli miljoonaa Suomen kansalaista joutui pakenemaan Stalinin pakkodiktatuurin tunkeutumista ikiaikaisille suomalaisten kotiseuduille.
- Suomalaiset menettivät venäläisten takia 40.000 pientilaa, Suomen toiseksi suurimman kaupungin, 450 tehdasta ja niiden työpaikat, satoja kirkkoja, satamia, vesistöjä, peltoja, metsiä jne.
- Suomalaisilta estettiin pääsy näille kotiseuduille, omaisten haudoille, ikiaikaisille nautintaseuduille.
- Venäjä lähetti Suomeen valvojia, vaikka heitä itseään olisi pitänyt valvoa - venäläisten jäljiltä jäi remonttikuntoon joutunut Hotelli Torni.
- Suomalaiset pakotettiin maksamaan massiiviset sotakorvaukset.
- Venäläiset jatkossakin sekaantuivat suomalaisten sisäisiin asiohin.
Kaiken tuon jälkeen suomalaisten pitäisi kutsua venäläisiä vain yhdellä, kohteliaana pidetyllä sanalla.
Kas, kun ei säädetä sellaistakin lakia, että suomalaisten pitää tästä lähtien heittäytyä maahan, kun ylirotua edustava venäläinen tulee näköpiiriin.
Että anteeksi vain, me suomalaiset alirodun edustajat olemme niin pahoja, että käytämme venäläisistä myös täsmälleen samaa sanaa kuin Suomen toisella kotimaisella kielellä on ollut aina tapana sanoa.
Kuinka alas suomalainen itseruoskinta voikaan mennä?
tiistai 27. tammikuuta 2009
Viipuri - vapautettu vai varastettu?
TV1 jatkoi tänään ansiokasta Karjaladokumenttien sarjaa esittämällä Arto Tuomisen dokumentin: Tosi tarina: Venäläinen Viipuri.
Nyt puhuivat venäläiset, ja heitä säesti suomalainen toimittaja. Kuvat viipyivät Viipurin linnan tornista avautuvassa maisemassa, sekä kaikkialla Viipurin alueella.
Tylyt neuvostoaikaiset dokumentit antoivat mustavalkoisesti Viipurista erilaisen kuvan: puna-armeijan panssarivaunut "vapauttivat" suomalaisen kaupungin, jonka rakennusten seinämistä saattoi erottaa tekstit Kirvun osuuskauppa tai KOP.
Venäläiset kertoivat, kuinka 1990-luvulla kaupunki oli kauhea, samoin elämä. Nyt ortodoksikirkon kellonsoittajana toimiva mies kertoi, että puolet sen ajan kavereista makaa nyt haudassa. Tuntuu siltä, että liian venäjäkielteisiksi tuomitut suomalaiset kannanotot olivat ehkä sittenkin liian myönteisiä!
Nyt Viipuri kohenee hiljalleen, ja kaupungissa asuvat venäläiset pohtivat kaupungin luonnetta.
Mielenkiintoisia lisätietoja oli sotien jälkeen palautetun raitiovaunuliikenteen päättyminen 1950-luvulla, tai Aallon kirjaston pitäminen suljettuna 1960-luvulle saakka. Sitä ennen siitä suunniteltiin yleistä saunaa! Sotien jälkeen suomenkielisiä kirjoja poltettiin roviolla, ja venäläiset valloittajat kuivattelivat huopatossujaan nuotion loimussa.
Hyökkäävä puna-armeija juhli Viipurin "vapauttamista", ja 40 vuotta myöhemmin "sankarit" muistelivat tätä "saavutustaan". Sotien yhteydessä "valkosuomalaiset" tietysti "tuhosivat" Viipurin, joka sitten "vapautettiin".
Todellisuudessa Viipuri kuului Suomeen vuodesta 1812, jolloin "Vanha Suomi" yhdistettiin muun Suomen kanssa. Syntyi autonomia, Suomen suuriruhtinaskunta.
Kun Suomi itsenäistyi, Venäjä tunnusti Suomen, käytännössä suuriruhtinaskunnan rajoissa. Rajasopimus 1920 ei muuttanut rajaa Karjalan kannaksella. Viipuri ja Karjalan kannas oli ollut jo yli sata vuotta Suomen kiistaton osa.
Siinä mielessä puna-armeija varasti Suomelta, suomalaisilta asukkailta, yrityksiltä ja yhteisöiltä Suomen toiseksi suurimman kaupungin.
Se oli maailmanhistorian suurimpiin kuuluva varkaus. Käsittämätön määrä arvokasta omaisuutta siirtyi vieraan valtion ja vieraan kansakunnan haltuun.
Varkauden tunnusmerkkinä voi pitää myös sitä, että uhrin piti jopa maksaa sotakorvaukset tästä venäläisten toteuttamasta ryöstöretkestä.
Viipuri säilyy varastettuna kaupunkina ja esteenä suomalaisten ja venäläisten normaalilla kanssakäymiselle. Varastettu tavara pitää palauttaa, jotta voitaisiin luoda luottamukselliset suhteet Venäjän ja Suomen välille.
Nyt puhuivat venäläiset, ja heitä säesti suomalainen toimittaja. Kuvat viipyivät Viipurin linnan tornista avautuvassa maisemassa, sekä kaikkialla Viipurin alueella.
Tylyt neuvostoaikaiset dokumentit antoivat mustavalkoisesti Viipurista erilaisen kuvan: puna-armeijan panssarivaunut "vapauttivat" suomalaisen kaupungin, jonka rakennusten seinämistä saattoi erottaa tekstit Kirvun osuuskauppa tai KOP.
Venäläiset kertoivat, kuinka 1990-luvulla kaupunki oli kauhea, samoin elämä. Nyt ortodoksikirkon kellonsoittajana toimiva mies kertoi, että puolet sen ajan kavereista makaa nyt haudassa. Tuntuu siltä, että liian venäjäkielteisiksi tuomitut suomalaiset kannanotot olivat ehkä sittenkin liian myönteisiä!
Nyt Viipuri kohenee hiljalleen, ja kaupungissa asuvat venäläiset pohtivat kaupungin luonnetta.
Mielenkiintoisia lisätietoja oli sotien jälkeen palautetun raitiovaunuliikenteen päättyminen 1950-luvulla, tai Aallon kirjaston pitäminen suljettuna 1960-luvulle saakka. Sitä ennen siitä suunniteltiin yleistä saunaa! Sotien jälkeen suomenkielisiä kirjoja poltettiin roviolla, ja venäläiset valloittajat kuivattelivat huopatossujaan nuotion loimussa.
Hyökkäävä puna-armeija juhli Viipurin "vapauttamista", ja 40 vuotta myöhemmin "sankarit" muistelivat tätä "saavutustaan". Sotien yhteydessä "valkosuomalaiset" tietysti "tuhosivat" Viipurin, joka sitten "vapautettiin".
Todellisuudessa Viipuri kuului Suomeen vuodesta 1812, jolloin "Vanha Suomi" yhdistettiin muun Suomen kanssa. Syntyi autonomia, Suomen suuriruhtinaskunta.
Kun Suomi itsenäistyi, Venäjä tunnusti Suomen, käytännössä suuriruhtinaskunnan rajoissa. Rajasopimus 1920 ei muuttanut rajaa Karjalan kannaksella. Viipuri ja Karjalan kannas oli ollut jo yli sata vuotta Suomen kiistaton osa.
Siinä mielessä puna-armeija varasti Suomelta, suomalaisilta asukkailta, yrityksiltä ja yhteisöiltä Suomen toiseksi suurimman kaupungin.
Se oli maailmanhistorian suurimpiin kuuluva varkaus. Käsittämätön määrä arvokasta omaisuutta siirtyi vieraan valtion ja vieraan kansakunnan haltuun.
Varkauden tunnusmerkkinä voi pitää myös sitä, että uhrin piti jopa maksaa sotakorvaukset tästä venäläisten toteuttamasta ryöstöretkestä.
Viipuri säilyy varastettuna kaupunkina ja esteenä suomalaisten ja venäläisten normaalilla kanssakäymiselle. Varastettu tavara pitää palauttaa, jotta voitaisiin luoda luottamukselliset suhteet Venäjän ja Suomen välille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)