Keskustelua voi seurata ainoastaan päätään pudistellen.
Lähtökohta on siis tämä:
1) Karjala palautuu
2) Karjala "tulee kalliiksi"
3) Karjalaan luodaan työpaikkoja.
4) Työttömät voivat alkaa saada palkkaa, jos menevät Karjalaan töihin.
5) Kuka "maksaa" tämän kaiken?
Tätä teemaa täytyy käsitellä realistisesti. Jos Karjala "tulee kalliiksi", silloin siellä myös luodaan uusia työpaikkoja. Työpaikkoja halutaan lisää. Työpaikoista yksilö tienaa rahaa, siis saa palkkaa, siis rikastuu (ellei ole tuhlaavainen luonne).
Tämä on siis oletus.
Jos rahaa liikkuu, "tulee kalliiksi", silloin myös työpaikkoja luodaan. Silloin monet saavat rahaa, esimerkiksi ottamalla vastaan tarjotun työpaikan.
Nykyisten irtisanomisuutisten jälkeen eittämättä kaivataan uusia työpaikkoja. Jos uusia työpaikkoja ei synny, silloin Suomen työttömyysprosentti kasvaa koko ajan. Uudet työpaikat vähentävät työttömyyttä. Sitä kaivataan!
Nettikeskustelut ovat näissä kysymyksissä uskomatonta soopaa, jos niitä edes jaksaa lukea. Niinpä vääntämään rautalangasta...
Jokainen Karjalaan (sen palauduttua Suomen yhteyteen) siirtyvä yritys joutuu alusta alkaen etsimään työvoimaa, teki se sitten mitä tahansa. Karjala ei siis voi yhtäaikaa "tulla kalliiksi" ja olemaan työllistämättä ketään. Jos kerran tulee "kalliiksi", silloin myös työpaikkoja syntyy.
Karjalaan menevä yritys saa työvoimaa nostamalla hintaa (eli palkkaa) eli houkuttelemalla työntekijöitä rahalla.
Työvoimalla on hintansa.
Karjalaan menevä yritys joutuu itse maksamaan rahaa, työpaikkojen koko hinnan, saadakseen työvoimaa. Jos hintaa ei makseta, ei saada työvoimaakaan.
Yritys itse päättää, kuinka monta henkilöä se haluaa työllistää. Yritys itse myös hankkii omista lähteistään rahoituksen.
Näin päästään oleelliseen:
Työnantaja itse budjetoi kaikkien työpaikkojen kustannukset.
Työnantaja itse maksaa kaikkien työpaikkojen kustannukset.
Ne valitut, jotka ottavat tarjotut työpaikat vastaan, saavat rahaa. Kuinka paljon, riippuu monista tekijöistä: kuinka suureksi päätetään bruttopalkan suuruus. Kuinka suureksi veroprosentti määrätään. Kuinka paljon työntekijällä on vähennyksiä jne.
Työnantaja maksaa aina saman hinnan työpaikasta: se mikä on sovittu.
Kysymys onkin siitä, kuka rahoittaa nämä työpaikat?
Eli mistä Karjalan palautuksen jälkeen saadaan ne tarvittavat rahamäärät, joilla työntekijät saavat oman palkkansa tai valtio kerää veronsa, jotta valtio voisi sitten ylläpitää Karjalan julkista rakentamista, eläkkeitä tai vaikkapa terveydenhuoltoa?
Vastaus: muun muassa Karjalaan investoivien yritysten omasta budjetista. Työnantaja voi käyttää omia säästöjään. Se voi lainata rahaa pankista tai tehdä osakeannin. Kyllä rahaa järjestyy, siihen on monia keinoja. Ja sitten työllistämään.
Tämä on itsestään selvää.
Tässä eräästä keskustelusta muutama kommentti:
Vuosittain saan tositteen kerran vuodessa maksamistani ts. työnantajan minun
palkastani pidättämästä verosta.
Aivan. Työntekijä saa tositteen. Työntekijä ei itse suorita tai maksa veroja, vaan hän saa tositteen. Joku muu siis on maksanut, ja työntekijä vain saa tositteen. Verot ovat osa bruttopalkkaa, osa työpaikan hintaa, jonka työnantaja joutuu maksamaan. Sitä maksua, jonka työnantaja joutuu maksamaan verottajalle, sanotaan "pidätykseksi". Se on se osa bruttopalkkaa, jonka työnantaja jättää maksamatta työntekijälle, ja jonka työnantaja maksaa seuraavan kuukauden 10. päivä verottajalle. Nämä kaksi maksua (nettopalkka + vero) ovat yhteensä bruttopalkka. Toki työnantajalla on muitakin palkkakustannuksia, kuten sotu-maksu ja eläkemaksut.
Kaikki nämä maksut muodostavat yhteensä työpaikan hinnan. Sen joutuu työnantaja maksamaan, kokonaisuudessaan. Tätä maksua vastaan hän saa haluamansa työvoiman yrityksensä palvelukseen.
Eli jotta Karjalassa olisi työtä, yrityksiä ja toimintaa, jonkun pitää kerätä se budjetti, josta palkkamenot voidaan kattaa, nettopalkkoineen ja veroineen. Kaiken tämän kerää, budjetoi, rahoittaa, maksaa, kirjanpitää ja ilmoittaa vain ja ainoastaan työnantaja, oli se sitten yksityinen yritys tai julkinen yhteisö.
Yllä oleva sitaatti väittää että työntekijä olisi itse maksanut verot. Lauseessa on kuitenkin ristiriitoja. Jos siteerattu "saa tositteen", hänhän ei itse ole sitä tositetta saanut aikaan. Hänelle annetaan tosite maksuista, jotka joku toinen on tehnyt. Joku toinen on maksanut verot, ja näistä maksuista tämä "joku" antaa palkansaajalle tositteen.
Sitaatissa myös kerrotaan, kuka ne verot on maksanut: työnantajan pidättämästä verosta. Aivan. Työnantajan velvollisuus on maksaa koko palkkakustannus. Siihen kuuluvat erät: bruttopalkka (joka jakautuu työntekijälle maksettavaan nettopalkkaan ja verotoimistolle maksettavaan osuuteen - ennakonpidätykseen eli veroon) sekä muut maksut (sotu-maksut ja eläkemaksut).
Nämä maksut ovat työnantajan kustannus - maksamalla kaikki tämä työnantaja noudattaa lakia, saa haluamansa työvoiman firmansa palvelukseen ja kartuttaa myös valtion kassaa, muun muassa Karjalan jälleenrakentamista varten.
Se, että joku tekee asioita puolestani ei muuta sitä tosiasiaa, että minun
palkastani se vero maksetaan.
Aivan. "Joku" tekee asioita työntekijän puolesta. Esimerkiksi maksaa koko palkkasumman. Työnantaja joutuu jakamaan koko palkkasumman (bruttopalkan) kahteen eri erään. Osuuksien suuruus riippuu veroprosentista. Veroprosentti ilmenee verokortista, jonka työntekijä toimittaa työnantajalle.
Nyt Karjalan palauduttua, kun on luotu uusia työpaikkoja, ja yhä useampi suomalainen voi alkaa tienata rahaa Karjalan palautuksen takia, tämä "joku" tekee asioita palkansaajan puolesta.
Hän rahoittaa palkkakustannukset normaalilla liiketoiminnallaan. Hän laskee palkkasumman osuudet. Laskutoimituksen jälkeen hän maksaa työntekijälle palkan, sen nettopalkan, josta työnantaja on vähentänyt verokortin mukaisen ennakon. Sitten "joku" jatkaa tekosiaan. Työnantaja odottaa seuraavaan kuukauteen ja maksaa loput työntekijän palkasta verottajalle.
Näin "joku" on tehnyt asioita työntekijän puolesta: ensin maksanut ykkösosan (käteen jäävä nettopalkka) ja sitten kakkososan (verot). Näin on tullut koko palkkasumma maksetuksi. Kaikki tyynni työnantajan tililtä. Lisäksi täytyy vielä maksaa sotu-maksut ja eläkkeet.
Näin on luotu uusia työpaikkoja. Suomalaiset ovat saaneet uusista työpaikoista rahaa itselleen. Loput rahoista on työnantaja maksanut valtiolle. Valtio saa enemmän rahaa kuin nyt, koska Karjalaan on luotu ihan uusia työpaikkoja. Valtion saamat tulot siis kasvavat nykyisestä. Karjalan jälleenrakennukseen siis saadaan rahaa.
Se "vero maksetaan" (eli työnantaja maksaa sen veron) juuri tämän työntekijän palkasta. Näinhän se on. Ja sen työntekijän palkkasumman budjetoi, rahoittaa, maksaa, kirjanpitää ja ilmoittaa (verotoimistolle) juuri tämä samainen työnantaja, eli sitaatin "joku".
Saan myös kuitin lisäverosta, kun työnantaja on pidättänyt palkastani liian
vähän veroja. Sitäkään ei työnantaja suostu maksamaan.
Nämä lauseet menevät jo melkein komiikan puolelle. Työnantajan maksama palkkahan on se sovittu summa, joka on aina sama. Veroprosentit vaihtelevat, ja aina työnantaja maksaa molemmat summat: nettopalkka (brutto miinus verot) ja verot (brutto miinus nettopalkka).
Oli veroprosentti sitten 2% tai 60%, aina sen maksaa työnantaja omalta tililtään verotoimistolle. Ja oli siten nettopalkan osuus bruttopalkasta 98% tai 40%, senkin työnantaja maksaa omalta tililtään palkansaajalle.
Jos siis työnantaja on pidättänyt palkasta "liian vähän veroja", silloinhan palkansaaja on saanut vastaavasti liikaa palkkaa käteen. Käteen jäävä summa + vero on yhteensä aina sama summa eli bruttopalkan suuruus. Eihän työnantaja joudu maksamaan palkansaajalle ja verottajalle mitään enempää kuin koko bruttopalkan kokonaisuudessaan.
Näytetään vielä sama numeroina:
Bruttopalkaksi on sovittu 2000 euroa.
Työnantaja maksaa aina 2000 euroa, oli veroprosentti mikä tahansa.
Nyt verokortissa on prosenttina 20%.
Työnantaja maksaa palkkapäivänä 1600 euroa.
Seuraavan kuukauden 10. päivä työnantaja maksaa loput, 400 euroa, verotoimistolle.
Työnantaja on siis maksanut 2000 euroa.
Nyt kuitenkin palkansaaja on saanut "liikaa".
Hänen osuutensa oli pitänyt olla vain 1400 euroa.
Hän sai siis käteen 200 euroa liikaa.
Siksi verottaja lähettää maksumääräyksen eli laskun eli mätkyn 200 eurosta.
Työnantajan ei tietenkään tarvitse maksaa enää mitään, koska koko 2000 euroa on jo maksettu.
Työnantaja kohdensi veron väärin: hän maksoi liian suuren osuuden palkansaajalle, ja liian pienen osuuden verottajalle.
Koska maksettu nettopalkka on siirtynyt kokonaan palkansaajan omaksi, mutta verottajan mielestä nettopalkka on ollut liian suuri, verottaja vaatii liian suuren osuuden takaisin palkansaajalta. Työnantajan olisi pitänyt jakaa palkkasumma toisin, mutta koska palkansaajalle pääsi vahingossa "liikaa", asia korjataan sitten myöhemmin.
* * *
Verotuskeskustelu paljastaa tämän: Karjalan palautuksen jälkeen syntyy paljon työpaikkoja Niihin houkutellaan työntekijöitä.
Koska työntekijöitä saa vain lupaamalla riittävän suurta palkkaa, monet suomalaiset alkavat ansaita rahaa, ehkä nykytulojakin enemmän.
Suomalaiset siis rikastuvat, koska heille maksetaan palkkaa.
Suomalaiset eivät siis joudu itse luopumaan mistään. Sen sijaan heille (meille!) maksetaan rahaa, koska Karjala on palautunut.
Näiden uusien työpaikkojen kaikki palkkakustannukset joutuu tietysti maksamaan se yritys tai työnantaja, joka on päättänyt tällaisia työpaikkoja luoda.
Niinpä juuri työnantajat maksavat sekä palkansaajien palkat että bruttopalkasta vähennettävät verot.
Kukaan siis ei ota meiltä "tavallisilta" suomalaisilta pois mitään, kun Karjala on palautunut.
Sen sijaan meille maksetaan, juuri se osuus, joka palkasta työntekijälle kuuluu, verokortin osoittamassa suhteessa.
Ja kustakin työpaikasta määrättävän veron myös maksaa työnantaja, koska se vero on osa palkkakustannuksia.
Karjalan palauduttua meille maksetaan.
Ja valtio saa enemmän verotuloja kuin nyt. Kaikki rikastuvat paitsi työnantaja, joka puolestaan on itse tehnyt oman päätöksensä siitä, että se haluaa lisää työvoimaa ja on valmis maksamaan siitä määrätyn kokonaishinnan. Tämä lisätyövoima tekee ne työt, jotka työnantaja katsoo tarvitsevansa Karjalassa.
Ei kommentteja:
Uudet kommentit eivät ole sallittuja.