"Karjala tulisi kalliiksi" Osa 4

Karjalan palautus on toive tai peikko, näkökulmasta riippuen. Ne, jotka toivovat Karjalan palautuvan, ovat tavallaan velvoitettuja esittämään tapahtumalle realistiset taloudelliset perusteet.

Aikaisemmin olen hahmotellut tällaista kehikkoa. Neljännessä osassa tuon esille muutaman rahoituksellisen näkökulman.

MISTÄ RAHAT KARJALAN PALAUDUTTUA

Tämä kysymys on helppo. Vastaus kuuluu: sieltä mistä kaikki muukin rahoitus.

1) Yksityisen rahoituksen lähteet

- omat säästöt

- pankkilaina

2) Yhteisöjen rahoituksen lähteet

- omat säästöt

- keräykset ja kampanjat

- pankkilainat

3) Yritysten rahoituksen lähteet

- omat säästöt

- pankkilainat

- osakeannit

4) Valtion rahoituksen lähteet

- edellisvuoden budjetin mahdollinen ylijäämä

- lainat yksityisiltä tahoilta (joukkovelkakirjalainat jne)

- lainat ulkomailta

- normaali verokertymä

- Karjalasta kertyvä verokertymä.

KUKA MAKSAA VEROT

Valtavia tunnelatauksia liittyy vakiokysymykseen siitä, miten valtio saa lisää verotuloja Karjalan palauduttua. Tarkastelu koskee vain Karjalan palautuksen tapausta, eikä se ota kantaa tämän hetken verotuskäytäntöihin.

Valtio saa tuloja, joita se käyttää myös Karjalan jälleenrakentamiseen, sen jälkeen kun Karjala on taas osa Suomea.

Verotuloja on lähinnä neljäntyyppisiä:

- työllistämisestä maksettava vero, eli ennakonpidätys. Sen pidättää työnantaja ja tilittää verotoimiston tilille seuraavan kuukauden 10. päivään mennessä. Samalla kerätään sotu-maksut, jotka työnantaja maksaa.

- ostamisesta ja myymisestä maksettava vero eli arvonlisävero. Sen laskuttaa yritys asiakkailtaan ja tilittää, vähennysten jälkeen, toisen kuukauden 15. päivään mennessä verotoimistolle.

- voitollisesta yritystoiminnasta maksettava vero eli ns. pääomavero. Sitä maksetaan aloittelevien yritysten osalta (Karjalan tapaus) arviolta. Veronmaksu alkaa siis heti, kun yritys on perustettu ja ilmoitettu viranomaisille. Verotoimisto määrää maksun suuruuden ja se maksetaan kuukauden loppupuolella. Jos yritys ei tuota voittoa, veron saa aikanaan takaisin.

- erilaiset käyttömaksut. Karjalan palautuksen tapauksessa tällaisia veroja ovat ainakin kiinteistövero sekä kiinteistöjen, tonttien, kerrostaloasuntojen jne ostamisesta ja myymisestä perittävät verot.

Johtopäätöksenä kustakin edellä mainitusta voidaan vetää seuraavaa:

- Karjalan palauduttua ennakonpidätysten päätyminen valtion kassaan on aina yksityisen yrityksen, työnantajan budjetista irrotettava summa. Sen prosenttiosuus voi vaihdella, mutta maksun budjetoi, kerää, maksaa, kirjanpitää ja ilmoittaa aina työnantaja. Näin Karjalan uusien työpaikkojen palkasta pidätettyjen ennakonpidätysten saattaminen valtiolle ei koskaan ole "tavallisten suomalaisten" rasite.

- Karjalan palauduttua ostetaan ja myydään paljon tavaraa, sekä rakennustarvikkeita että kaikenlaisia kodintarvikkeita. Suuret yritykset, jotka itse päättävät sijoittaa omia rahojaan Karjalaan, tekevät eniten ostoja. Tavalliset suomalaiset, jotka päättävät vain piipahtaa Karjalassa turistimatkalla, tekevät vähemmän ostoja. Kaikesta tästä, ostoksista ja palveluista, peritään 22 prosentin arvonlisävero. Koska hankintojen ja uusien palvelujen määrä nopeasti kasvaa (tyhjästä), myös alv-kertymä kasvaa nopeasti.

- Pääomaverokertymä riippuu pitkällä aikavälillä yritysten kannattavuudesta, mutta Karjalan palauduttua ja Karjalan nykyisten sekä kokonaan uusien yritysten ottaminen mukaan Suomen pääomaverotuksen piiriin, lisää kertarysäyksellä valtion verotuloja. Kyse on myös "lainasta". Jos tulos on tappiollinen, verot saa takaisin. Mutta valtio saa heti runsaasti tuloja, joista osaa ei koskaan tarvitse maksaa takaisin.

- Karjalan maat ja mannut palautetaan alkuperäisille omistajilleen (tästä myöhemmin erillinen blogikirjoitus), mutta omistuksensa takaisin saanut on velvoitettu maksamaan kiinteistöveroa. Karjalassa oli lahjoitusmaahovien maiden lunastuksesta johtuen yli 40 000 pientilaa vuonna 1939, joten suuri maapalautus johtaa myös suuriin kiinteistöveromaksuihin. Kun kuitenkin suuri osa entisistä pientiloista jää ottamatta aktiivikäyttöön, voidaan myös olettaa, että tonttien myyminen ja ostaminen tulee olemaan vilkasta useiden vuosien ajan. Etenkin Laatokan rantatontit nousevat arvoon arvaamattomaan. Kaikesta peritään myyntiveroa kauppojen synnyttyä.

En ole halunnut esittää mitään miljoonia tai miljardeja näissä "kalliiksi" tulevan Karjalan analyyseissä. Pikemminkin haluan esittää erilaisia kehikkoja, joissa talousasioita hoidetaan Karjalan palauduttua.

Yhteiskunta jakautuu miljooniin yksilöihin, yhteisöihin, yrityksiin ja muihin taloudellisiin tekijöihin. Jokainen tekee itse omat ratkaisunsa Karjalan palauduttua. Mitään universaalia pakkoa ei ole tuoda Karjalaan mitään tiettyä palvelurakennetta. Pikemminkin yksilöiden kysyntä, yritysten omat päätökset ja Karjalaan muuttavien perheiden tarpeet tulevat ratkaisemaan, millainen tulee olemaan Karjalan uudelleen asuttamisen, jälleenrakentamisen ja normaalin suomalaisen yhteiskunnan hinta ja maksuaikataulu.

Neljän tarkastelun avulla pyrin hahmottamaan tilannetta, joka ei Karjalaa hyvin tuntien näytä mitenkään mahdottomalta. Barack Obamaa siteeraten: Yes, we can!