maanantai 29. joulukuuta 2008

Dokumentti Itä-Karjalasta

Tänään televisio näytti harvinaista "herkkua": saksalaisen toimittajan dokumentin Itä-Karjalasta. Muutamaa kömmähdystä lukuun ottamatta se onnistui avaamaan venäläistä lähihistoriaa paremmin kuin mitä suomalaisessa televisiossa on aikoihin nähty - tai koskaan!

(Kannattaa muistaa, että televisio on sen alkuajoista alkaen ollut olemassa sotienjälkeisessä maailmassa. Siksi Karjalasta tai Venäjästä avoimesti kertovat dokumentit tekevät helposti sananmukaisesti historiaa!)

Dokumentti kulki Ääniseltä Solovetskin saarelle eli kokonaisuudessaan Itä-Karjalassa tai Arkangelin alueella. Ohjelman kömmähdys oli kysymys Äänisen saarella asuvalta venäläiseltä: onko tämä alue mielestänne Suomea vai Venäjää?

Kukaan ei pidä Itä-Karjalaa osana Suomea! Ehkä toimittajalta oli jäänyt katsomatta 1920-30-lukujen karttoja.

Mutta pitääkö meidän syyttää saksalaista toimittajaa, kun Suomen historia on hämärän peitossa useimmille suomalaisillekin toimittajille! Useinhan Karjalan palautuskeskustelu sekoitetaan Venäjän Karjalan (tasavallan) asemaan!

Muuten dokumentti peilasi itäkarjalaisen tragedian vaiheita. Kizhin saaren perinnekuoron jäsenet olivat korkeasti koulutettuja pietarilaisia, ja vain yksi jäsenistä osasi yhden sanan karjalaa (tai suomea): "terve!".

Sen jälkeen elettiinkin Stalinin ajan kauhun hetkiä: Stalinin vainoissa kuoli eri kansallisuuksia edustavia siviilejä - kamera viipyili juutalaisten surmattujen hautakivessä.

Stalinin kanavan orjatyössä kuoli 30 000 siviiliä. Kanavan karmeasta historiasta kertonut paikallinen vertasi kanavatyömaata keskitysleiriin: orjat kuolivat työhön, kylmyyteen ja nälkään.

Vienan Kemissä oli saksalaisten sotavankien (1946) muistomerkki, ja Vankileirien Saariston sadan tuhannen uhrin muistoristi.

Solovetskin saarella tutustuttiin Venäjän ensimmäiseen GULAG-museoon. Solovetskin saarin oli Euroopan ensimmäinen keskitysleiri, jossa oli yhtä aikaa jopa 30 000 vankia, ja yhteensä sen painajaisen kävi läpi yli 800 000 vankia. Kamera lipui uhrien kuvien ohi: "teloitettiin, 10 vuotta vankeutta, 5 vuotta vankeutta, teloitettiin..."

Solovetskin keskitysleirillä tehtiin joka päivä 14 - 16 tuntia pakkotyötä.

Kyltti Solovetskin leirillä:

Ajamme ihmiskuntaa rautaisin ottein kohti onnea.

Solovetskin siviilien kommentit vuonna 2007 olivat surkeaa kuultavaa: "kaikki rapistuu". "Eläkeläisten tilanne on kauhea".

Ohjelma tuomitsi Venäjän: "Saksassa natsitaustat selvitettiin, Venäjällä tätä ei ole tehty".

Syykin on selvillä. Presidentti on "tsekisti" (KGB:n entinen työntekijä), ortodoksisen kirkon patriarkka on tsekisti, kansanedustajat ovat tsekistejä.

Ohjelman sanoma, joka ymmärrettävästi tuli esille saksalaisten tuottamassa ohjelmassa, mutta venäläisellä suulla sanottuna: Solovetskin saari on ensimmäinen askel siinä kehityksessä, joka jatkui Auschwitzissä ja Buchenwaldissa.

* * *

Saksalaisdokumentti onnistui luomaan itäkarjalaiseen maisemaan ensimmäistä kertaa historiallisen kehikon siitä terrorista, jota Stalinin diktatuuri ylläpiti ennen kuin Stalin aloitti yhteydenpidon natsi-Saksaan, minkä seurauksena puna-armeijan rosvojoukko aloitti hyökkäyssodan Suomea vastaan, minkä seurauksena Suomen lailliset ja tunnustetut alueet idässä siirtyivät Venäjän hallinnon alle, missä ne tänäkin päivänä ovat.

Kaiken tämän taustoituksen kertoivat venäläiset itse. Kuuntelevatko suomalaiset?

Testaa: kuinka vapaata on sananvapautesi!

Perustuslaki takaa sananvapauden, joten lain mukaan kuka tahansa saa "rikkoa tabuja" ja lausua ääneen sen, mikä mieltä painaa.

Jokainen tietää, ettei sananvapaus ole käytännössä itsestään selvyys. Suomessakaan. Suomessa on kärsitty ainakin vuodesta 1944 pahanlaatuisesta itsesensuurista, jolla on leimaava sana, "suomettuminen".

Valmistimme asteittain kohoavan sananvapaustestin, jonka avulla voit määritellä oman paikkasi sananvapauden asteikoilla:

1 Ajattelet mielessäsi: "Karjala takaisin!"

2 Sanot yksin ollessasi ääneen: "Karjala takaisin!"

3 Sanot hyvälle ystävällesi: "Karjala takaisin!"

4 Sanot usean ystäväsi porukalle: "Karjala takaisin!"

5 Sanot osin tuntemattomalle ihmisryhmälle: "Karjala takaisin!"

6 Kirjoitat nettiin julkiselle sivustolle: "Karjala takaisin!"

7 Kirjoitat sanomalehden yleisosastolle: "Karjala takaisin!"

8 Sanomalehti julkaisee kirjoituksesi: "Karjala takaisin!"

9 Puhut julkisessa tilaisuudessa suurelle yleisölle: "Karjala takaisin!"

10 Esiinnyt radiossa: "Karjala takaisin!"

11 Esiinnyt televisiossa ja sanot: "Karjala takaisin!"

12 Tunnettu julkisuuden henkilö sanoo mediassa: "Karjala takaisin!"

13 Poliitikko tai vastaava valtaapitävä henkilö sanoo julkisuudessa: "Karjala takaisin!"

14 Suomalainen julkisuuden henkilö sanoo kansainväliselle medialle: "Karjala takaisin!"

15 Poliitikko sanoo eduskunnan istuntosalissa: "Karjala takaisin!"

16 Ministeri sanoo julkisuudessa: "Karjala takaisin!"

17 Presidentti sanoo julkisuudessa: "Karjala takaisin!"

18 Presidentti ja hallitus antavat lausunnon, että Karjala tulisi palauttaa.

19 Maan johto tekee aloitteen Karjalan palauttamisesta Venäjän suuntaan.

20 Suomen johto aloittaa julkiset toimenpiteet Karjalan palauttamiseksi ja järjestää asiasta kansainvälisen lehdistötilaisuuden.

Mille tasolle pääsit?

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Karjala-aiheisia nettikirjoja

Saimme palautetta. Blogissamme oli kommentoitu Karjalan palautusstrategioita.

Palaute linkitti ProKarelian sivustolle nettikirjaan Karjalan palautus.

Samalta sivustolta löytyy myös nettikirja Karjalan Tragedia.

ProKareliasta kerrotaan, että

[Karjalan palautus -kirjaa] sivusta täydentävät Venäjä kriisissä ja Karjalan palautus kuin tukka takussa -kirjat. Nekin ovat netissä, mutta eivät julkisessa levityksessä. Katson sopivan ajankohdan, milloin ne kannattaa tuoda nettiversioina esille.

Karjala-aiheisten kirjojen ilmestyminen maksuttomina nettikirjoina on uusi aluevaltaus Karjala-keskustelun lisäämiseksi.

Kannatan!

lauantai 27. joulukuuta 2008

Karjala ja "väestöongelma"

Olen viime viikkoina lukenut paljon blogeja, joissa käsitellään avoimesti maahanmuutto-ongelmaa. Tunnetuin näistä blogeista on kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahon Scripta, mutta myös muita herkullisia on, kuten tämä , jossa on myös paljon kiinnostavia linkkejä.

Blogit ovat erinomainen asia käsitellä asiallisesti ja perusteellisesti kysymyksiä, jotka askarruttavat suomalaisia, mutta joista eivät mediavaltaa käyttävät monopolilehdet tai muut mielipidevaikuttavat halua puhua.

Koska maahanmuutto on kuuma peruna, josta löytyy loputtomasti debattia netissä, on syytä analysoida Karjala-kysymystä tässä valossa.

Olisiko Karjalan palautus pelottava maahanmuuttopainajainen? Pitääkö Karjalan palautusta vastustaa maahanmuuttopainajaisten takia?

KARJALAN NYKYVÄESTÖ

Karjalan nykyväestön määrää voi arvioida venäläisistä lähteistä. Vuonna 2002 järjestettiin väestönlaskenta, jonka tulokset eivät ole sellaisenaan käytettävissä. On kuitenkin tehty arviolaskelma Karjalan nykyasukkaiden määrästä. Se näyttää tältä:

Karjalan Kannas 274 816
Laatokan Karjala 96 330

Lukuja voidaan tarkastella myöhemmin tarkemmin jossakin toisessa kirjoituksessa.

Yhteensä Suomen pakkoluovuttamassa Karjalassa asui siis vuonna 2002

371 146 sielua.

Entäs nyt? Venäjän laskennallinen väestönkasvu on ollut viime vuosina -0,6% eli siis miinusmerkkinen.

Jos tämä luku sovelletaan sellaisenaan Karjalan asukaslukuun, vuonna 2005 Karjalassa olisi asunut 364 361 asukasta, vuonna 2007 tasan 360 000 asukasta ja vuonna 2009 355 694 asukasta.

VISIO 1 - KAIKKI JÄÄVÄT KARJALAAN

Karjala palautuu, ja noin 350 000 asukasta jää asumaan Karjalaan. Hyvin epätodennäköinen skenario, jossa Venäjä ei onnistuisi vaatimaan yhdenkään työntekijänsä (rajavartiosto, miliisi, armeija, virkamiehet, näiden perheet ja viiteryhmät) siirtämistä palvelemaan uusvanhaa rajaa. Venäjä näkisi tilanteen, jossa se menettäisi pari sataa tuhatta työikäistä virkamiestä, miliisiä, rajavartijaa, upseeria jne. Suostuisiko Venäjä tällaiseen työvoiman menetykseen?

VISIO 2 - SIVIILIVÄESTÖ JÄÄ KARJALAAN

Karjala palautuu. Venäjä kutsuu uusvanhalle rajalleen rajavartioston ja muut virkamiehet, miliisit, armeijan henkilöstön, näiden perheet ja viiteryhmät Rajajoen itäpuolelle palvelemaan Venäjän Federaatiota, kuten he tekevät tälläkin hetkellä. ProKarelian arvio:

Karjalaan jäisi 200 000 asukasta.

VISIO 3 - SUURIN OSA MUUTTAA POIS

Karjala palautuu. Edellä maininnut virkamieskunta viiteryhmineen siirtyy palvelemaan isänmaataan uusvanhan rajan tuntumaan. Lisäksi muualta Venäjältä, Ukrainasta tai Valko-Venäjältä vuoden 1944 jälkeen siirretty väestö ainakin osittain palaa alkuperäiselle kotiseudullensa. Suuri osa nuorisosta näkee tilaisuutensa tulleen ja muuttaa houkuttelevaan Pietariin tai Petroskoihin.

Karjalaan jää 100 000 asukasta tai alle.

VISIO 4 - LÄHES KAIKKI MUUTTAVAT POIS

Karjala palautuu. Kaikki kohdan kolme ihmiset muuttavat pois, ja lisäksi Venäjä evakuoi puolipakolla muutkin pois. Vain harvat eläkeläiset, aktiiviset nuoret aikuiset tai suomensukuiset vastustavat pakkoevakuointia ja jäävät Karjalaan.

Karjalaan jää 10 000 asukasta.

KARJALAN NYKYASUKKAIDEN KOHTALOITA

Jos Karjala palautuu, sinne jää asukkaita. Tarkastellaan visio 2:n mukaista skenaariota, jossa Karjalaan jää 200 000 nykyasukasta. Mitä sitten tapahtuu?

Visio 1 - kaikki jäävät paikalleen

Tässä visiossa Suomen yhteyteen liitetty Karjala (raja siirretään uusvanhalle paikalleen) avaa nykyisen rajan, jonka yli saa esteettömästi liikkua kaikista sen nykyisistä kohdistaan.

Kukaan nykyasukas ei muuta nykyisen Suomen alueelle, jolloin mikään ei väestöllisesti muutu nykyisen Suomen alueella.

Suomeen palautettava Karjala on tällöin 200 000 asukkaan alue, jonka väestöntiheys on 7,4 asukasta neliökilometrillä. Se on huomattavasti harvemmin asuttu kuin nykyinen Suomi (16 asukasta neliökilometrillä), puhumattakaan samojen leveysasteiden Suomesta (noin 30-40 asukasta neliökilometrillä).

Suomeen liittyy siis harvaan asuttu alue, jonne mahtuu moninkertainen muu väestö, jotta päädyttäisiin samaan väestöntiheyteen kuin missä nykyinen Suomi on.

Visio 2 - muuttoja Suomen sisällä 50/50

Karjalan palauduttua 100 000 asukasta jää Karjalaan. Tällöin Suomeen liittyy alue, jossa väestöntiheys on enää 3,7 asukasta neliökilometrillä.

Muun Suomen alueelle tulee 100 000 asukasta. Näiden ihmisten vaikutus nykyisen Suomen väestöntiheyteen on 0,3 asukasta neliökilometrillä. Suomen asukastiheys muuttuisi siis 16 + 0,3 = 16,3 asukasta neliökilometrillä.

Jokaista nykyiseen Suomeen muuttavaa nykyasukasta vastaisi 52 suomalaista. Sadan satunnaisen suomalaisen joukossa olisi siis kaksi Karjalan nykyasukasta.

Jos nämä asukkaat jakaantuisivat tasan jokaiseen Suomen kuntaan (ennen vuodenvaihteen kuntaliitoksia), jokaiseen kuntaan tulisi noin 240 Karjalan nykyasukasta. Pienissä kunnissa he olisivat näkyvä väestönosa, kaupungeissa heitä ei erottaisi katukuvassa.

Jos väestö jakautuisi suhteessa kaupungin tai kunnan asutukseen, Helsinkiin riittäisi runsaat 10 000 Karjalan nykyasukasta, Tampereelle noin 4200 asukasta.

Visio 3 - kaikki nykyasukkaat nykyiseen Suomeen

Jos Karjalan palauduttua kaikki nykyasukkaat siirtyisivät nykyisen Suomen puolelle, lukemat voidaan kertoa kahdella edellisestä tarkastelusta. Kussakin sadan suomalaisen joukossa olisi neljä Karjalasta siirtynyttä nykyasukasta.

Karjalassa tilanne olisi dramaattisempi. Koko Viipuri tyhjenisi täysin. Kaikki vanhat kaupunkiasunnot voitaisiin palauttaa alkuperäisille omistajilleen. Kaikki tontit olisivat palautettavissa alkuperäisomistajille.

Karjala "palautuisi tyhjänä", mutta muu Suomi joutuisi asuttamaan 200 000 asukasta.

Visio 4 - paikalleen, nykyiseen Suomeen, EU:n alueelle 33 / 33 / 33

Tässä vaihtoehdossa kolmasosa nykyisistä asukkaista painuisi saman tien Ruotsiin, Saksaan, Portugaliin, Maltalle, mihin kukin haluaisikin. Tällöin Karjalaan jäisi vain 66 000 asukasta, ja Karjalan väestöntiheykseksi jäisi 2,5 asukasta neliökilometrillä. Nykyisen Suomen väestöntiheyden lisäys olisi 0,2 asukasta neliökilometrillä. Muihin EU-maihin "katoaisi" loput.

Vaikutukset niin Karjalassa kuin nykyisen Suomen alueella olisivat mahdollisimman vähän dramaattisia. Karjala jäisi asutetuksi ainakin osittain, mikä ylläpitäisi pienimuotoista yritystoimintaa päivästä 1 alkaen. Vaikutus nykyiseen Suomeen olisi minimaalinen - kutakin sataa satunnaista asukasta kohti olisi vain yksi uusi asukas.

Visio 5 - kaikki nykyasukkaat EU:n alueelle

Voisi olla myös teoriassa mahdollista, että Karjalan nykyasukkaat tuntisivat olonsa parhaimmaksi siirtymällä mahdollisesti lämpimämpiin tai muuten ystävällisempiin EU-maihin.

Niinpä esimerkiksi tasaisesti jaettuna kuhunkin EU-maahan riittäisi noin 8000 Karjalan nykyasukasta.

Tai jos nykyväestö jaettaisiin tasaisessa suhteessa EU:n alueelle väestösuhteessa, silloin yhtä nykyasukasta kohti olisi 2500 EU-kansalaista.

Visio 6 - jokin edellämainituista

Kuten konkreettinen matemaattinen tarkastelu todistaa, Karjalan nykyasukkaiden tulevaisuus Karjalan palautuksen jälkeen ei näyttäisi muodostuvan dramaattiseksi missään tapauksessa.

Yhdessäkään vaihtoehdossa eivät Karjalan nykyasukkaat muodosta ylivoimaista rasitetta minkään tarkastelualueen resursseille, ei Karjalan, ei nykyisen Suomen eikä EU-alueen.

Erilaisten ihmisten yksilölliset ratkaisut Karjalan palauduttua johtaisi johonkiin laskennalliseen suhteeseen kolmen mahdollisen asuinalueen välillä.

On myös mahdollista, että Karjalan nykyasukkaista jäisikin reilusti alle 200 000 Suomen (ja EU:n alueelle). Tällöin tilanne olisi vieläkin vähemmän dramaattinen.

Babettes Gaestebud

Ruotsinkielinen FST5 näytti tänään Oscar-voittaneen elokuvan Babettes Gaestebud (Tanska, 1987). Elokuva on unohtumaton ruoan ilotulitus, mutta myös monisävyinen elämän tarkastelu.
Elokuva kertoo pienestä tanskalaisesta kylästä ja sen syvästi uskonnollisesta väestöstä.

Kylässä asuva ranskalainen taloudenhoitajatar voittaa arpajaisissa 10000 frangia. Hän haluaa käyttää kaikki voittorahat tarjoamalla ranskalaisen illallisen kylän asukkaille.

Kaikki kutsutut ovat vanhoja, syvästi uskonnollisia kyläläisiä. Ainoa ulkopuolinen on hyvää elämää rakastava ruotsalainen upseeri, hänkin jo vanha mies.

Hidas elokuva sisältää syvän opetuksen. Ahdasmieliset illallisvieraat saavat ehkä koko Tanskan parhaimman ateriakokonaisuuden eteensä. Pelossa elävät vanhukset ovat kuitenkin päättäneet, etteivät he sanallakaan mainitse koko ateriaa ääneen. He kyllä maistavat, syövät ja juovat, mutta eivät anna minkäänlaista tunnustusta huippuateriasta.

Peloista vapaa mutta laatua arvostava ruotsalainen upseeri ei säästele sanojaan. Hän ymmärtää saavansa elämänsä parhaan aterian. Hän yllättäen tunnistaa, että pienen kylän kokki on pariisilaisen Café Anglais'n pääkokki.

Oscar-palkittu elokuva on vahva opetus. Se peilaa ihmisten pelkoja. Aivopesun tai indoktrinaation läpitunkemat ihmispolot jopa irtautuvat todellisuudesta ja kieltäytyvät kokemasta korkeinta mahdollista laatua, vaikka he itse työntävät sitä omin käsin suuhunsa.

Elokuvan illallinen on kuin kaunis Karjala. Sen palautus olisi kuin arpajaisvoitto. Se laitetaan suomalaisten eteen kuin herkullisimpana illallisena. Mutta suomalaiset vaikenevat.

Mutta kuten elokuvan uskonnolliset, pelokkaat illallisvieraat, myös suomalaiset suhtautuvat Karjalaan pelolla, kauhusta kankeina. Kuten elokuvan säälittävät ”hihhulit”, myös suomalaiset kieltäytyvät sanomasta sanaakaan Karjalasta. Karjala on edessämme, mutta sitä ei mainita.

Se syvä traumaattinen pelkotila, johon suomalaiset on ajettu, muistuttaa 1800-luvun tanskalaisen pikkukylän ahdasmielistä asennetta suhteessa maailman parhaaseen illalliseen.

Kun ateria on syöty, kyläläiset hymyilevät. Mutta eivät vieläkään sano sanaakaan.

Ahdasmielisyys, umpimielisyys, pelkotilat, todellisuudenpakoisuus eivät ole pelkästään tanskalaisen 1800-luvun kylän asukkaiden ominaisuuksia.

Myös tämän hetken Suomessa on tabuja, hiljaisuutta, kieltäytymistä kohdata Karjalan historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Karjala ei ole pusikkoa tai ryteikköä tai pilalla tai venäläistetty oblasti. Siitä saa vapaasti puhua ja sitä saa reilusti kehua.

Realistinen, silmät auki Karjalaa tarkasteleva asenne ei ole pelkästään sallittua - se on asenne, joka vapauttaa traumoista ja ahdistuksesta.

Karjala on kuin paras ranskalainen illallinen - Laatokan jyrkkäreunaiset saaret, Suomenlahden aaltoilevat hiekkadyynit, Raja-Karjalan syvät mäntymetsät, Vuoksen vuolas virta. Karjala on Viipurin linna, Rouhialan vesivoimala, Sortavalan säilynyt puutaloalue, Valamon luostari, Käkisalmen pieni linnoitus, Konevitsan kirkonkellot, Koiviston harmaakivikirkko tai Tolvajärven harjumaisema.

Karjalasta saa puhua myönteisesti. Siitä täytyy puhua myönteisesti!

perjantai 19. joulukuuta 2008

Karjala: pelkoja ja toiveita

Karjala on virallisesti vaiettu maantieteellinen alue, mutta kun keskustelu alkaa, siitä ei ole tulla loppua.

Karjalan palautuskeskustelussa huudetaan ristiin tai ohi, eikä kukaan ota selvää mitä oikeasti tarkoitetaan. Tässä lyhyesti opas Karjalakeskustelussa esitettyihin pelkoihin ja toiveisiin:

KARJALAA PELÄTÄÄN

- Suomi, tai oikeastaan "me", "saisimme" "tänne" "300 000 venäläistä". Epämääräinen pelko siitä, että "me" joudumme vastaanottamaan "tänne" suuren määrän venäläisiä. Kukaan ei kuitenkaan ole selvittänyt, "mihin" venäläiset tulisivat, ja millä tavalla heidän "tulo" häiritsisi.

- Suomeen ei kaivata venäläistynyttä maakuntaa. Epämääräinen pelko tai huoli siitä, että nykyinen itäraja siirtyisi idemmäksi Rajajoelle ja samalla nykyään Karjalassa asuva väestö alkaisi muodostua suomalaisille ongelmaksi. Tämä pelko on ristiriidassa edellisen kanssa: jos Karjalan nykyasukkaat "tulisivat" "tänne", he eivät tietenkään jäisi Karjalaan, ja Karjala ei jäisi "venäläistyneeksi maakunnaksi" vaan ainakin osittain tyhjenisi ja mahdollistaisi Karjalan alkuperäisasukkaiden (evakkojen jälkeläisten) helposti ottaa perintömaat käyttöönsä. Jos taas nykyasukkaat jäisivät paikalleen, he eivät tietenkään "tulisi" "tänne" emmekä "me" "saisi" keitään mistään.

- Karjala tulisi kalliiksi. Ehkä yleisin pelkotila, jota ei kuitenkaan koskaan analysoida. Kalliiksi kenelle? Kuka lähettää laskun? Mikä on laskun summa? Kenelle maksetaan? Mikä on eräpäivä? Kukaan ei ole koskaan osannut vastata näihin kysymyksiin. "Karjala tulisi kalliiksi" on perusteeton mantra, jota toistetaan populistisesti ilman analyysia.

- Suomi menisi konkurssiin. Kuten edellinen mutta ehkä suurempi pelkotila. Noin 10% Suomesta, tai pari prosenttia väestöstäkö pystyisi kaatamaan Suomen valtiontalouden ja kansantalouden?

- Palautus venäläistäisi Suomen. Tämä pelkotila saa kaikupohjaa ikuisuusväittelystä nimeltään "pakkoruotsi". Sen mukaan Suomen perustuslakiin pitäisi liittää venäjän kielen virallinen asema ja jokaisen suomalaisen tulisi suorittaa - vastentahtoisesti - venäjän kielen perusopinnot. Karjalan nykyasutus onnistuisi muuttamaan koko Suomen venäläiseksi, eikä paluuta entiseen enää olisi. Kuitenkin realismi todistaa, että pikemminkin Suomen ruotsinkieliset alueet ovat suomalaistuneet, ja Karjala pikemminkin suomalaistuisi kuin päinvastoin: palautushan tarkoittaisi Suomen tuomista Karjalaan eikä Karjalan venäläisyyden tuomista Suomeen.

- Salaiset motiivit. Karjalan palautusta pelätään monista salaisista syistä. Niitä ei paljasteta. Esimerkiksi evakkoperheissä on käyty rankka surutyö vuodesta 1940 (tai 1944) alkaen, ja kun surutyö on tehty, ei Karjala-kysymykseen enää haluta palata. Se toisi surun takaisin, ja saattaisi pilata kodin tai yhteisön ilmapiirin pitkäksi ajaksi. Monet Karjalasta paenneet aikuiset valehtelivat lapsilleen tai ainakin jättivät monia asioita sanomatta. Siksi "suuret ikäluokat" eivät tiedä totuutta Karjalan menetyksestä. He uskovat, että omat karjalaiset vanhemmat oikeasti "katsoivat eteenpäin" ja "rakensivat tulevaisuutta" eivätkä "haikailleet menneitä" (vaikka haikalivatkin). Kun tuska ja suru tukahdutettiin eikä sitä käyty läpi, seuraavat sukupolvet kantavat alitajuista ahdistusta sisimmässään. Puuttumalla tähän tabuun he joutuisivat kohtaamaan ahdistuksensa, ja siksi on helpompi vaieta ja kieltää koko kysymys. Salaiset motiivit ovat yksilökohtaisia ja monitahoisia, ja niiden analyysiin vaadittaisiin kokonaisia blogiesseitä, useitakin.

KARJALAA TOIVOTAAN

- Karjala palauttaisi oikeudenmukaisuuden. Uskotaan, että palautus toimisi rikollisen hyökkäyssodan aloittaneen Venäjän rangaistuksena ja toisaalta hyökkäyssodan uhrin korvauksena koetuista menetyksistä. Karjalaiset suvut saisivat oman maaomaisuutensa takaisin, jotkut myös kotitalonsa. Ihmisoikeudet toteutuisivat kotipaikkaoikeuden osalta, ja alkuperäiset sopimukset palautettaisiin voimaan.

- Karjala olisi "win-win". Uskotaan, että Karjalan palautus olisi voitto niin Venäjälle kuin Suomellekin. Venäjä saisi myönteistä julkisuutta, ja Suomi saisi alueensa takaisin ja niiden mukana taloudellista hyötyä. Suomalaiset saisivat omat maansa takaisin. Näkemys on erityisen optimistinen mutta kiinnostava.

- Karjala toisi täystyöllisyyden. Karjalan palautus loisi tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Palkansaajille Karjalan palautus tarkoittaisi palkkatuloja, monien, etenkin rakennusalan yritysten työntekijöille joko lisätöitä tai palkankorotuksia, tai molempia. Realistinen visio.

- Karjalaiset saisivat omat maansa takaisin. Tämä käsitys herättää kritiikkiä. Sen mukaan Suomen valtio "osti" karjalaisilta maat antamalla pakolaisille hätäapua, "korvauksia". Käsitys ei kuitenkaan ole realistinen. Eihän Suomen valtio voinut "ostaa" sellaisia alueita, jotka olivat samaan aikaan tiukasti Neuvostoliiton hallussa! Ennakkotapausten valossa on kuitenkin realistista, että karjalaisilla olisi kuin olisikin oikeus saada omat maansa takaisin ilman erityistä lunastusmaksua. Kannattaa muistaa, että karjalaiset ostivat maansa Suomen valtiolta 1860-1939. Kerran ostettu on aina oma. Lisäksi on kysyttävä, millainen on pakolaisuuden, vieraan heimon keskellä kärsityn pilkan ja kiusaamisen ja kodin tuhoamisen hinta. Jos sitä ei korvata, miksi karjalaisten pitäisi vielä kerran maksaa omastaan? Toive on realistinen, oikeudenmukainen ja kohtuullinen.

- Karjalan nykyasutus ei olisi ongelma. Toiveajattelu perustuu osin myönteisille kokemuksille "kentällä" - monet evakkosuvut ovat tulleet mainiosti toimeen nykyasukkaiden kanssa. Yleinen käsitys, myös ProKarelian kanta, näyttää olevan se, että palautuksen jälkeen Karjalaan jäisi noin 200 000 siviiliasukasta. Se on realismia: Venäjän valtion palveluksessa oleva rajavartioston, armeijan, miliisin ja hallinnollinen henkilökunta, perheineen ja sidosryhmineen saisi käskyn sijoittua Rajajoen itäpuolelle jatkamaan sitä työtä, jota he nyt tekevät Stalinin anastamalla Suomen alueella. Osa voisi "loikata" eli jäädä paikoilleen, mutta on uskottavaa, että suurin osa noudattaisi työnantajansa käskyä. Nykyasukkaille myönnettäisiin luonnollisesti vapaus päättää itse: paluu omille juurilleen eri puolille entistä Neuvostoliittoa, muutto Venäjän houkutteleviin suurkaupunkeihin, pysyminen paikallaan tai muutto Euroopan Unionin sisällä. On pikemminkin todennäköistä kuin ei, että suuri määrä nykyasukkaita todellakin päättäisi siirtyä nykyisestä Karjalasta jonnekin, missä on paremmat mahdollisuudet elää modernia elämää.

Analyysiä voisi jatkaa loputtomiin. Väitteitä ja vastaväitteitä on paljon lisää. Ylläoleva esittää vain muutamia näkökulmia, joita on esitetty eri nettifoorumeilla.

torstai 18. joulukuuta 2008

Onko itärajamme laiton?

Karjalan palautuskeskustelussa on paljon järjetöntä jankkaamista. Tässä lyhyesti kommentoidaan yhtä kuumaa perunaa.

Onko Suomen itäraja laillinen vai laiton?

Konflikti nettikeskusteluissa syntyy käytännössä siitä, että keskustelijat puhuvat eri asioista. Tässä lyhyt yhteenveto:

Suomen itäraja on laillinen, koska...

- Sotien jälkeen on allekirjoitettu papereita.

- Raja on merkitty asianmukaisesti, ja sitä valvotaan.

- Raja on ratifioitu ja saatettu paikallisen lain kanssa sopusointuun.

Suomen nykyinen itäraja ei siis sodi vallitsevaa lainsäädäntöä tai sotien jälkeen tehtyjä sopimuksia vastaan.

Suomen itäraja on laiton, koska...

- Sen syntyprosessi perustuu sopimusrikkomuksiin. Yleisen tulkinnan mukaan "kansainvälinen laki" muodostuu kansainvälisistä sopimuksista, myös kahdenvälisistä. Niinpä ennen sotia tehdyt rajasopimukset olivat osa "kansainvälistä lakia".

- Hyökkäyssodan aloittanut anasti hyökkäyssodan uhrilta sen laillisia alueita.

- Hyökkäyssodan aloittanut oli tehnyt laittoman etupiirijaon Hitlerin Saksan kanssa.

- Uusi (nykyinen) raja toteutti etnisen puhdistuksen suvereenin valtion laillisilla alueilla.

- Uusi raja aiheutti käsittämättömän suuren omaisuusrikoksen valtiolle, kunnille, yksityisille, yrityksille ja yhteisöille.

- Uusi raja toteutti monia ihmisoikeusrikkomuksia.

- Uusi raja on ristiriidassa uuden valtion (Suomen) saaman tunnustuksen ja itsenäistymisen jälkeen solmittujen rajasopimusten kanssa.

Tämä tarkastelu osoittaa, että nykyinen itärajamme rikkoo useita sopimuksia, lakipykäliä ja ihmisoikeuksia vastaan.

Käytännössä itärajamme laillisuus-keskustelu ei johda oikeuden istuntoihin missään oikeusasteessa, koska sellainen tuomioistuin puuttuu, joka voisi antaa sitovan tuomion Suomen ja Venäjän välisessä rajakiistassa. Venäjällä on myös veto-oikeus YK:n turvallisuusneuvostossa.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Suomen aluemenetykset globaalissa vertailussa

Aiemmin tässä blogissa mainittu Gustav Hägglundin esiintyminen FST5-kanavan Karjalaisten kolme kaupunkia -sarjan Viipuri-dokumentissa herättää kysymyksiä. Kenraalin väite kuului sisällöllisesti suunnilleen näin:

Maailmassa on noin sata vastaavaa kysymystä, joihin voisi liittyä rajojen tarkistuksia.


Sitaatti ei ole tarkka mutta asiasisältö vastaa sanottua. Sata tapausta.

Onkohan?

Aloitetaan Afrikasta. Afrikan Unioni on tehnyt periaatepäätöksen siitä, että maiden rajoja ei siirrellä. Silti Afrikan valtioiden rajat kulkevat heimojen asuinalueiden halki mennen tullen. Pitäisikö siis Afrikassa tehdä rajansiirtoja jostakin muusta syystä kuin heimojen asuinalueiden perusteella? Onko jokin valtio anastanut samalla tavalla alueita kuin mitä Venäjä teki Suomen alueiden suhteen? Ainoastaan yksi itsenäinen valtio on irtautunut toisesta valtiosta: Eritrea Etiopiasta. Näiden maiden välillä on rajaristiriitoja, joten Afrikasta löytyy ainakin yksi tapaus. Namibia on irtautunut Etelä-Afrikan tasavallasta, mutta ainakaan minä en ole kuullut rajansiirtovaatimuksista puolin enkä toisin.

Amerikan mantereilla ainakin Guatemala on vaatinut aiemmin brittiläiseen imperiumiin kuulunutta Belizeä, mutta Belize ei ole irtautunut Guatemalasta vaan molemmat valtiot ovat olleet imperialismin uhreja, Guatemala Espanjan ja Belize Britannian. Perulla ja Ecuadorilla on myös ollut joitakin ristiriitoja, mutta molemmat maat ovat olleet Espanjan imperiumin alla. Vertailu Suomen alueiden anastamiseen Venäjälle siis ontuu. Intiaanien, alkuperäisasukkaiden kohtalo on toki karmea, mutta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki Amerikan mantereen valtiot, jopa Venäjän alun perin valloittama Alaska, ovat Suomen tavoin irtautuneet eurooppalaisesta emämaastaan ja julistautuneet itsenäisiksi.

Aasiassa on rajoja siirrelty Thaimaan ja Malesian ja Thaimaan ja Kambodzhan välillä mutta ei tietääkseni enää sataan vuoteen. Itä-Timor on äskettäin irtautunut Indonesiasta, mutta rajoja ei ole sen jälkeen siirrelty eikä mitään perusteltuja vaatimuksia ole esitetty. Ainoat hieman Suomen Karjalan tapausta muistuttavat tapaukset liittyvät, ei ehkä yllättäen, Venäjään. Kiinalta Venäjä valloitti jo kauan sitten Mantsurian itäosat. Japanilta Venäjä anasti Sahalinin saaren eteläosan ja koko Kuriilien saariryhmän. Japani kuitenkin vaatii ainoastaan neljää Kuriilien saarista. Suomen status poikkeaa kuitenkin täysin sekä ikivanhan Japanin keisarikunnan ja vielä vanhemman Kiinan statuksesta. Suomi on Venäjästä irtautunut ja tunnustuksen saanut uusi valtio. Japani on vanha keisarikunta, joka ei koskaan ole tarvinnut mitään tunnustuksia Venäjältä saatikka muultakaan valtiolta. Sen olemassaolo perustuu keskeytyksettömään omaan hallintoon aikojen alusta alkaen. Sama koskee käytännössä Kiinaa. Edes Brittiläinen imperiumi ei sanellut Kiinan olemassaoloa. Hongkong palautettiin sopimuksen mukaan ilman sotia, samoin Portugal irtautui Macaosta ilman valituksia. Kiina on valtiona maailman vanhempia. Sen rajat ovat vaihdelleen kuninkaiden ja keisarien sotaonnen mukaan, ei minkään sopimuksen, tunnustuksen tai allekirjoitusten mukaan.

Eurooppa on nähnyt eniten rajansiirtoja 1900-luvulla, enimmäkseen juuri sodanaloittaja Stalinin vaatimusten mukaisesti. Tapauksia on niin paljon, että on syytä keskittyä itäiseen Eurooppaan.

Viro on itsenäistynyt vuonna 1991 eikä sen jälkeen ole joutunut siirtelemään rajojaan saatikka evakuoimaan omia kansalaisiaan tai luovuttamaan kaikkia karttojaan Venäjälle. Viro myös itsenäistyi 1920, mutta se menetti itsenäisyytensä 1940. Viro siirrettiin kokonaisuudessaan punaimperialistisen Venäjän (Neuvostoliiton) osaksi. Viron rajansiirrot tapahtuivat siten Neuvostoliiton sisällä. Asiaa voisi karkeasti verrata Ranskan Länsi-Afrikan valtioiden rajojen siirtelyihin siirtomaavallan aikana: koko alue oli Ranskan hallussa, joten sisäisten rajojen siirrot eivät olleet dramaattisia. Viron asukkaiden kohtaloa punaisen fasismin uhreina ei tietenkään voi vähätellä, mutta jos puhutaan rajoista, Viron tilanne on täysin toinen kuin Suomen: Vuonna 1920 Viro laajentui Narvajoen itäpuolelle. Tämä alue siirrettiin Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan alueeksi sen jälkeen, kun Viro oli kokonaisuudessan liitetty Neuvostoliittoon. Ratkaiseva ero Suomen Karjalaan on kuitenkin tämä: Viron asukkaat olivat saman valtion alueella, vaikka Jaaninlinnan (Ivangorod) alue olikin yhtäkkiä hallinnollisesti Venäjän aluetta. Sama koskee Petserinmaata. Virolaisilla oli siis vuosikymmeniä aikaa hoitaa tarvittavat toimenpiteet Neuvostoliiton sisäisen rajansiirron takia.

Latvia on samanlainen tapaus kuin Viro. Abrene oli Latvian osa ensimmäisen itsenäisyyden aikana. Kun Latvia siirrettiin kokonaan osaksi Neuvostoliittoa, Abrene siirtyi naapurineuvostotasavallan alueeksi mutta Abrene silti säilyi samojen valtakunnanrajojen sisäpuolella kuin muu Latvia. Kun Latvia itsenäistyi Neuvostoliitosta 1991, sen rajat olivat samat kuin viimeisten 40 vuoden aikana. Kun Suomi itsenäistyi 1917, Suomen rajat olivat samat kuin viimeisten 40 vuoden aikana. Latvian alueita ei vuoden 1991 jälkeen ole siirretty Venäjän osaksi. Sen sijaan Suomen alueita siirrettiin, vain noin 22 vuotta itsenäistymisen jälkeen. Toisaalta Latvia on ollut itsenäinen vasta noin 17 vuotta, joten tulevaisuudessa Venäjän liikkeitä täytyy seurata myös Latvian rajoilla!

Liettua on poikkeuksellisesti saanut lisää alueita 1900-luvulla, eikä se ole menettänyt mitään alueita Venäjälle. Liettuan pääkaupunki Vilna ehti olla osa itäistä Puolaa, joka Molotov-Ribbentropin sopimuksen lisäpöytäkirjassa oli "Neuvostoliiton etupiiriä". Koska Liettua sitten siirtyi Neuvostoliiton osaksi, itäisen Puolan nämä alueet liitettiin Liettuan sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Liettuaan liitettiin myös aiemmin saksalaisten hallinnoima Memelin alue. Siinä rajansiirtoa voisi verrata vuoden 1812 Vanhan Suomen (eli Viipurin läänin) palautukseen Suomelle. Liettua ei kuitenkaan voisi olla aluevaatimusten kohteena: Memelin alueella ei ole valtiollista aluetta (se ei historiallisesti suinkaan ole Saksan Liittotasavaltaa vaikka sillä saksalaiset juuret onkin). Yhtä vähän vanha Itäinen Puola laajoine vähemmistöineen (liettualaiset, juutalaiset) voisi enää muuttua puolalaiseksi. Liettua oli muuten 1300-luvulla Euroopan suurin imperiumi.

Puola tuskin voi vaatia lisää alueita tai rajansiirtoja, koska se on rajakysymyksissä kuin veitsenterällä: maata yksinkertaisesti siirrettiin länteen. Se menetti juutalaisen, liettualaisen, ukrainalaisen ja valkovenäläisen itäosansa ja sai saksalaisen, nykyisen länsiosansa. Puola on kuitenkin maailman homogeenisimpiä itsenäisiä valtioita: se on 98-prosenttisesti puolalainen. Onko Puolalla ongelma?

Saksa sai 1989 takaisin venäläisten miehittämän Itä-Saksan mutta ei Puolan hallussa olevia alueita, eikä Itä-Preussia. Saksa poikkeaa monista muista Euroopan maista siinä, että se on yhdistetty liittotasavalta. Saksa voi siis olla melkein mitä vaan: kysymys on ollut siitä, tuleeko saksalainen Itä-Preussi yhdistää tähän liittotasavaltaan, tai Tsekkoslovakian sudeettialueet? Tai Itävalta? Nämä kysymykset eivät ole suinkaan niin kuolemanvakavia kuin mitä monet sotahistorian tulkitsijat väittävät. Italiassa on muuten samanlainen historia. Nyt Pohjoinen Italia haluaisi irtautua eteläisestä. Mielenkiintoisia kysymyksiä mutta ei millään tavalla liity tai kosketa Suomen Karjalan kysymystä.

Ukraina on saanut alueita Puolalta, Romanialta (tai oikeastaan Bukovinalta) ja Venäjältä (Krimin niemimaa). Itäisen Puolan alueiden siirtyminen Ukrainaan tai Valko-Venäjään voi vaikuttaa Puolan kannalta ikävältä, mutta sitä ei voi verrata Suomen Karjalan alueiden liittämistä Venäjään. Kun Suomi ja itäinen Puola sekä koko Ukraina ovat kaikki kuuluneet Venäjän keisarilliseen imperiumiin, ainoastaan Suomen Karjala näistä on nyt Venäjän hallussa. Suomi, Ukraina ja Valko-Venäjä ovat kaikki samassa kastissa: Venäjän imperiumista irtautuneita uusia valtioita. Näistä Ukraina on saanut alueen Venäjältä, joten Ukrainan hallussa olevaa Krimin niemimaata ei voi verrata Suomeen, ellei Venäjä anasta sitä väkivallalla Ukrainalta ja takavarikoi kaikkia Krimin niemimaan karttoja pois Ukrainalta. Suuri ero on myös kielisuhteissa: Krimin nimiemaan asutus on vahvasti venäjänkielistä, kun taas Suomen Karjala oli 98-prosenttisesti suomenkielinen vuonna 1939.

Unkari oli Itävallan kanssa suuren eurooppalaisen imperiumin johtavia mahteja. Unkari menetti ensimmäisen maailmansodan seurauksena laajoja alueita, mutta onko tilanne verrattavissa Suomeen? Ei ole. Unkari oli muiden kansojen alueita hallussa pitävä imperiumi, samoin kuin Venäjä. Suomi ja esimerkiksi Slovakia ovat uusia valtioita, jotka ovat irtautuneet isommasta kokonaisuudesta, Slovakia ensin Itävalta-Unkarin keisarikunnasta ja äskettäin Tsekkoslovakiasta. Jos Unkari lähtisi aseellisesti anastamaan Slovakian parhaita seutuja, asuttaisi sinne unkarilaisia, takavarikoisi slovakeilta alueen kartat ja maksattaisi vielä Slovakialta sotakorvaukset, silloin vertailukohta Suomen Karjalaan löytyisi.

Mikä sitten tekee Suomen Karjalasta ainutlaatuisen tapahtuman?

Vastaus on yksinkertainen:

1) Suomi on ainoa emämaastaan irtautunut uusi valtio, jonka laillisia, tunnustettuja ja suvereeneja alueita on entinen emämaa vaatinut itselleen, niitä ottanut väkivallalla ja samalla rikkonut kahdenkeskiset rajasopimukset ja hyökkäämättömyyssopimukset.

2) Venäjä on ainoa entinen tai nykyinen imperiumi, joka on pitänyt hallussaan vieraiden kansojen ikiaikaisia alueita, josta on itsenäistynyt uusia valtioita, joiden itsenäisyyden se on ensin tunnustanut (vuonna 1991 se tunnusti 14 uutta valtiota, Suomi tunnustettiin 1917), mutta joiden alueita se tunnustuksensa jälkeen anastanut. Itse asiassa ainoa anastuksen kohde on Suomi, jolloin Suomi on edelleen ollut itsenäinen valtio, mutta alueita entiselle emämaalleen menettänyt.

Gustav Hägglundille tiedoksi: maailmalla on vain yksi sellainen itsenäinen uusi valtio, jonka laillisia alueita on entinen emämaa siirrellyt itselleen, samalla kuin itsenäinen uusi valtio on pysynyt itsenäisenä.

Suomen Karjala on ainoa tapaus laatuaan. Karjalaa tulee tarkastella ainutlaatuisena kysymyksenä. Karjalan kokemaa katastrofia ei voi "lieventää" sen perusteella, että jossakin muualla on "99 muuta tapausta", joita ei voisi korjata. Mitään sataa tapausta ei ole olemassakaan.

Ei sataa tapausta. Vain yksi. Karjala.

Karjalan palautussuunnitelma netissä

Karjalan palautuksesta on tehty monenlaisia visioita, mutta vain harvat on formuloitu kokonaiseksi ohjelmaksi esimerkiksi nettiin saakka.

Tämä ehdotus on hyvä alku tuleville kirjoituksille tässä blogissa.

Lainattu palautussuunnitelma on sikäli kiinnostava, että se on ilmeisesti Suomen ensimmäisessä Karjala-aiheisessa blogissa. Lieneekö tämä meidän blogimme tässä sitten se numero kaksi?

Aiheeseen palataan tuonnempana.

tiistai 16. joulukuuta 2008

Karjala dokumenteissa

Tänään 16.12. Yleisradio kunnostautui esittämällä kaksi pitkää dokumenttia televisiossa. Ensin FST5:n klo 18.30 Greger Grönqvistin Viipuri-dokumentti Karjalaisten kolme kaupunkia, ja sitten YLEn TV2:n klo 22.05 K.J. kosken sekä Illume Oy:n ja Pentti Veijalaisen dokumentti Unelmana Karjala.

Molemmat dokumentit olivat erinomaisia. Kuvamateriaalia oli sotia edeltävältä ajalta sekä hyvänä kontrastina tuoreita kuvia. Viipuri-dokumentin kiinnostavuutta lisäsi tunnettujen henkilöiden esiintyminen ohjelmassa: nykyinen ulkoministeri valokuvasi Kiiskilän kartanon sisätiloja, ja kenraali Gustav Hägglund filosofoi Viipurin linnan tornissa.

Koska ollaan Suomessa, dokumenteissa esiintyi tyypillistä propagandaa, osittain joka valheellista ja Suomea häpäisevää.

Etenkin Unelmana Karjala syyllistyi "keskitysleiri"-korttiin. Tosiasiana voidaan pitää, että Petroskoissa ylläpidettiin leirejä, joita ilman sotien jälkeistä negatiivista konnotaatiota kutsuttiin keskitysleireiksi. Mutta dokumentin teema oli luovutettu Karjala, ja etenkin Kurkijoki. Kuitenkaan kukaan tai mikään muu taho ei ole väittänyt, että luovutetun Karjalan alueelta löytyneitä venäläisiä olisi pidetty "keskitysleireillä" jatkosodan aikana. Ohimennen mainittu syytös ei saanut taustaukseen faktoja.

Vielä omituisempi oli dokumentissa esitetty pohdiskelu siitä, että maata ei voi omistaa. Että yhtä hyvin voisi Karjala olla "saksalaisten... tai englantilaisten" omaa maata. Tämähän on täysin uutta teoriaa. Karjalahan voi kuulua ainoastaan sille itsenäistyneelle valtiolle, jonka itsenäisyyden on entinen emämaa tunnustanut, tai sitten sille roistovaltiolle, joka sen on väkivallalla ja uhkauksin itselleen anastanut.

Karjalaisten kolme kaupunkia käsitteli Karjalan palautusta monella eri suulla. Viipurin lähellä asuva "Mikko" Kostomolov paljasti, että hän olisi kannattanut Karjalan palautusta perestroikan aikana ja 1990-luvulla "mutta ei enää". Gustav Hägglund tuomitsi Stalinin alueanastuksen rikoksena ja vaati rangaistusta. Toinen suomalainen tunnusti Karjalan palautuksen oikeutuksen mutta pahoitteli, että Karjalasta ei Suomessa olla yleisesti kiinnostuneita. Hän kuitenkin sanoi painokkaasti "Ei!", kun hän totesi Karjalan 300 000 asukkaan tulevan suomalaisten kustannettaviksi.

Valitettavasti tällaiset heitot ovat populismia. Todellisuudessa nämä kysymykset pitää arvioida analyyttisesti. Palaan näihin kysymyksiin tuonnempana.

Unelmana Karjala paljasti paljon uusia tietoja. Suomalaisten väitettiin käyneen sotien jälkeen rajan yli omilla kotitaloillaan salaa. Siitä ei tietenkään ole Suomen puolella kerrottu mitään, koska se on ollut rikos molemmissa maissa.

Kiinnostava tieto oli se, mitä miehitetyn alueen asuttamiseen pyrkiville asukkaille luvattiin:

- 5000 ruplaa
- ilmainen kuljetus perille
- kolme paria huopakenkiä
- yksi lehmä
- kolme lammasta
- kymmenen kanaa
- muonaa kymmeneksi päiväksi
- ilmainen (!) talo
- velat ja verot anteeksi


Nyt vanhukset muistelivat saapumistaan kielteisesti. Haikeutta oli äänessä, kun muisteltiin kolhoosien rakentamista. Nyt kuitenkin tunnelmat olivat apeita: kaikki on lopussa, kaikki on rikottu. "Me löimme kaiken ranttaliksi", tunnustaa vanha venäläismies Karjalassa.

Myös Karjalaisten kolme kaupunkia kritisoi Viipurin nykyistä tilaa, vaikka yksittäisten rakennusten korjaus tai uudisrakentaminen tunnustetaan.

Molemmat dokumentit paljastavat, että Karjala on edelleen avoin haava, surun ja harmin generaattori. Ei ihme, että monet haluavat kääntää kokonaan selkänsä tälle ongelmalle, mutta yhtä lailla Karjala innostaa ottamaan selvää, keskustelemaan ja näkemään visioita.

Tämä blogi omalta osaltaan tulee osallistumaan Karjala-keskusteluun.

maanantai 15. joulukuuta 2008

Karjalan lyhyt historia

HISTORIA on siinä mielessä haastava tieteenala, että sen pitäisi olla tasapuolista, tarkkaa ja tieteellistä. Sen täytyisi lisäksi pystyä luomaan kokonaiskuvia - poikkitieteellisesti.

Karjalan historiaa vääristää myytti, jonka mukaan "voittaja kirjoittaa historian". Näinhän ei saa olla, vaan historian on oltava rehellinen kokonaiskuva. Tarvitaan makrotaso, joka levittyy mikrotason tapahtumien yläpuolelle. Makrotasoa voisi edustaa suurvaltojen laajentumispolitiikka, mikrotasoa esimerkiksi jatkosodan aikaiset yksittäiset teot Itä-Karjalassa.

KARJALAN MAKROTASON HISTORIA - lyhyt oppimäärä

Venäjä on laajentanut valtapiiriään länteen, ja aika ajoin kohdannut Ruotsin kuningaskunnan itäsuuntaisen laajentumishalun. Karjalasta on sodittu, ja rajoja on sovittu.

Suomi nousi kansakunnaksi kansakuntien joukkoon vuodesta 1812, jolloin aiemmin joko Ruotsin kuningaskunnan tai Venäjän keisarikunnan verotettavana ollut Karjalan alue eli niin sanottu Vanha Suomi tai Viipurin lääni liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Karjala eli Viipurin lääni on kuulunut Suomeen vuodesta 1812. Kuopion läänin vuonna 1940 pakkoluovutetut alueet ovat kuuluneet keskeytyksettä Suomen "suuriruhtinaskuntaan" jo Ruotsin vallan ajalla, siis ennen vuotta 1812.

Venäjän vallankumous 1917 kaatoi keisarillisen tsaarinvallan. Venäjän imperiumista irtautui Suomi, puolalaisia alueita sekä kaikki ne 14 myöhemmin neuvostotasavaltoina tunnettua aluetta. Näihin kuuluivat Viro, Latvia, Liettua ja Ukraina.

Venäjän vallankumoukselliset halusivat maailmanvallankumousta. He halusivat liittää neuvostohallinnon alle ensin kaikki Venäjän keisarikuntaan kuuluneet alueet. Myös muissa lähiulkomaissa, muun muassa Saksassa, eläteltiin toiveita kommunistisesta vallankumouksesta.

Useimmissa Venäjään aikaisemmin kuuluneissa maissa toteutui punaisten vallankumous, joka myös johti juuri itsenäistyneen maan uudelleen liittämiseen venäläiseen imperiumiin, tällä kertaa punaiseen imperiumiin, Neuvostoliittoon.

Venäjästä erilleen jäivät Suomi, Baltian maat, itäinen Puola ja Bessarabia. Ne jatkoivat itsenäisinä valtioina tai alueina.

Suomessa vallankumousta yrittäneet punajohtajat pakenivat Neuvosto-Venäjälle, jossa he työskentelivät hautoen muun muassa Suomen hävityn vapaussodan revanssia. He perustivat Moskovassa Suomen Kommunistisen Puolueen.

Vuonna 1920 vahvistettiin jo 1812 Suomelle vakiintuneet rajat. Petsamo liitettiin Suomeen pitkäaikaisen yhteisymmärryksen perusteella. Sopimusteksti on täällä.

Neuvostoliitto jatkoi maailmanvallankumoukseen pyrkimistä monin eri tavoin. Komintern oli kattojärjestö maailmanvallankumouksen toteuttamisessa.

Vuonna 1939 Stalin alkoi lähestyä kansallissosialistista Saksaa. Syntyi runsaasti sopimuksia, jotka on koottu tänne. Elokuussa solmittu hyökkäämättömyyssopimus sisälsi salaisen lisäpöytäkirjan, jonka mukaan Suomi, Baltian maat, itäinen Puola ja Bessarabia kuuluisivat Neuvostoliiton etupiiriin.

Saksa ja Neuvostoliitto aloittivat pian tämän jälkeen sotilaalliset toimet omien etupiirialueittensa liittämiseksi alueisiinsa.

Näistä alueista Baltian maat, itäinen Puola ja Bessarabia liitettiin sittemmin kokonaan Neuvostoliittoon.

Suomeen Neuvostoliiton laajentumispolitiikkaa toteuttava puna-armeija hyökkäsi 30.11.1939. Syttyi verinen talvisota, joka tuomittiin Kansainliiton taholta. Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta.

Talvisota rikkoi rajasopimukset ja hyökkäämättömyyssopimukset, jotka solmittiin 1932 ja 1934.

Talvisodan seurauksena diktaattori Stalin vaati Suomelta Karjalan sekä muita alueita. Vaadittu alue oli laajempi kuin mihin hyökkäävä puna-armeija oli edennyt.

Jatkosota syttyi Neuvostoliiton ja Suomen välille sen jälkeen, kun Neuvostoliiton pommikoneet olivat pommittaneet Suomen kaupunkeja. Sitä ennen Saksa oli aloittanut Operaatio Barbarossan Neuvostoliittoa vastaan Keski-Euroopasta.

Suomi liitti talvisodassa anastetut alueet Suomen osiksi 6.12.1941. Itä-Karjalassa Suomi ylläpiti miehityshallintoa mutta ei liittänyt aluetta Suomeen.

Jatkosodan lopussa rajaa siirrettiin Karjalan osalta talvisodan jälkeiselle paikalleen.

Melkein 500 000 Karjalan asukasta joutui pakenemaan kotiseudultaan sodan, levottomuuksien ja lopulta Stalinin hirmuhallinnon aiheuttaman pelon takia. Rajat suljettiin.

Karjalaan ei saanut matkustaa ollenkaan 1944 - 54. Sen jälkeen Karjalan Kannaksella oli sallittua pysähtyä lähinnä Viipurissa ja Terijoella Leningradin-matkojen yhteydessä.

Muu Karjala oli käytännössä suljettua ja kiellettyä aluetta vuosina 1944 - 89.

Karjalan-matkailu alkoi joskus vuoden 1989 tienoilla. Se on ollut lähes täysin vapaata viime vuosiin saakka, jolloin rajavyöhyke on laajentunut entisestään.

Karjala on pysynyt Venäjän osana. Keskustelu Karjalan palauttamisesta on pysynyt vilkkaana netin keskustelupalstoilla, mutta painettu media on enimmäkseen vaiennut asiasta.

Karjalassa venäläinen hallinto on nähnyt rappiota ja raunioita, joita on syntynyt tasaiseen tahtiin vuoden 1991 jälkeen. Alueen väestömäärä on vähentynyt, ja monet kylät ovat kuolemassa. Alueella on rakennettu yksityisiä huviloita, ja muun muassa Viipuriin on noussut useita kerrostaloja. Teollisuus ja maatalous on kuitenkin vain murto-osa neuvostoaikaisesta.

lauantai 13. joulukuuta 2008

Karjala on ajankohtainen

Juuri kun Karjala-keskustelun oletettiin hautautuneen joiden vanhojen partojen keskinäiseksi jutusteluksi, asia ajankohtaistui.

Martti Ahtisaari asteli arvovaltaisen yleisön eteen Norjan Oslossa 10.12.2008 ja avasi suunsa. Seurasi ennen kokematon puhe.

I too was a child affected by a war. I was only two years old when, as a result of an agreement on spheres of interest between Hitler’s Germany and Stalin’s Soviet Union, war broke out, forcing my family to leave soon thereafter the town of Viipuri. Like several hundred thousand fellow Karelians, we became refugees in our own country as great power politics caused the borders of Finland to be redrawn and left my home town as part of the Soviet Union. This childhood experience contributed to my commitment to working on the resolution of conflicts.

Ahtisaari teki historiaa. Ensimmäisenä suomalaisena presidenttinä, missään arvovaltaisessa tilaisuudessa, hän paljasti Suomen Karjalan menetyksen historialliset taustat näin:

Myös minä olen ollut sodan vaikutuksiin joutunut lapsi. Olin vain kaksivuotias kun, Hitlerin Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton etupiirisopimuksen seurauksena, sota syttyi, pakottaen perheeni pian sen jälkeen jättämään taakseen Viipurin kaupungin. Kuten useat sadat tuhannet muut karjalaiset, meistä tuli pakolaisia omassa maassamme kun suurvaltapolitiikka pakotti Suomen rajojen uudelleenpiirtämisen, ja jätti kotikaupunkini Neuvostoliiton osaksi. Tämä lapsuuden kokemus oli lisäämässä haluani työskennellä konfliktien ratkaisussa.

Yksikään suomalainen lehti tai televisiokanava ei näytä uutisoineen tätä jymyuutista. Että suomalainen presidentti, tosin entinen sellainen, mutta kuitenkin Nobelin rauhanpalkinnon voittaja, avaa suunsa ja toteaa Karjalan menetyksen johtuvan Hitlerin Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton tekemän etupiirijaon jälkeen syntyneestä sodasta.

Ahtisaari sanoo, että

Hitlerin ja Stalinin yhteistyö synnytti sodan.

Hitlerin ja Stalinin yhteistyö johti pakolaisaaltoon.

Suurvaltapolitiikka johti uuteen rajaan.

Uhreja oli satoja tuhansia.

Rajansiirto siirsi Viipurin Neuvostoliiton osaksi.

Tähän syyllisiä ovat Hitler ja Stalin ja heidän sopimuksensa.

Tällaista historiankirjoitusta ei ole kuultu suomalaisen presidentin suusta, eikä liioin Nobelin rauhanpalkinnon saajan suusta.

Tämä, eittämättä todellinen, historiantulkinta ei herättänyt suomalaista mediaa, mutta täällä oleva artikkeli väittää venäläisen Pravda-nettilehden heränneen väittämään tällaista:

Ilmeisestikään Ahtisaari ei lepää niin kauan kuin Viipuri on osa Venäjää ja sitä asiaahan Suomi ei saa korjattua ilman Natoa.

Karjala-keskustelu on siis saanut uusia sävyjä. Yhtäältä on kerrattu totuudenmukaista historiaa erittäin arvovaltaisessa tilanteessa. Toisaalta Suomen media on vaiennut täysin. Ja kolmanneksi, Venäjä on jälleen vihjannut, että Karjala-kysymys on edelleen olemassa.

Tämä tapahtuma on osaltaan ollut rohkaisemassa tämän blogin luomisessa. Tarkoitus on kerrata tosiasioita Karjalasta, tarkastella kriittisesti keskustelua Karjalan palautuksesta ja pyrkiä löytämään jonkinlainen konsensus kaikista kiistakysymyksistä.

perjantai 12. joulukuuta 2008

Karjala - mikä Karjala?

Karjala on maantieteellinen alue.

Karjala ei ole "mennyttä aikaa", "nostalgiaa" tai "elämöintiä".

Karjalan voi helposti jakaa kolmeen historiallisesti ja leimallisesti erilaiseen alueeseen.

1) Suomen alueella olevat kaksi maakuntaa, Etelä-Karjala ja Pohjois-Karjala. Nämä maakunnat eivät millään tavalla kuulu tämän blogin piiriin.

2) Suomen tasavallan väkivallan ja aggression seurauksena uhkavaatimusten takia pakolla luovutettu alue. Tämä Karjala on tämän blogin keskeisin maantieteellinen alue: luovutettu Karjala tai "palautettava Karjala".

3) Itäinen Karjala, Itä-Karjala, Venäjän Karjala. Etnisen karjalaisen heimon (tai heimojen) ikiaikaisesti asuttama alue, joka on käytännössä aina ollut osa joko Venäjää tai Neuvostoliittoa. Itä-Karjalan maantieteellinen alue on mukana blogin tarkastelussa mutta vain sekundäärisesti.

LUOVUTETUN KARJALAN MÄÄRITELMÄ

Luovutettua Karjalaa voi määritellä eri tavoin. Tässä hallinnollinen määritelmä:

- 3 kaupunkia
- 2 kauppalaa
- 39 kokonaan luovutettua kuntaa
- 19 osittain luovutettua kuntaa.

Pinta-alaltaan Karjala voidaan määritellä näin:

Pakkoluovutetun Karjalan kokonaispinta-ala: 26 915,18 km2

josta

Viipurin läänin alueet: 24 738,82 km2
Kuopion läänin alueet: 2 176,36 km2

Maapinta-alaa pakkoluovutettiin seuraavasti:

Viipurin läänistä: 22 973,34 km2
Kuopion läänistä: 2 007,63 km2

Nykyisen hallinnon perusteella Karjala voidaan luokitella kolmeen ryhmään:

Leningradin oblastin Karjala (enin osa Karjalan Kannasta)
Pietarin kaupungin hallinnoima Karjala (Terijoki, osia Uudestakirkosta)
Karjalan tasavallan Karjala (Laatokan Karjala ja Raja-Karjala)