"Karjala tulee kalliiksi" Osa 3

Tämä huomiota herättänyt blogipohdinta Karjalan "kalleudesta" tarkastelee tällä kertaa niitä oleellisia kysymyksiä, joita kukaan ei ole ainakaan julkisesti esittänyt.

Viittasin aiemmin Helsingin Sanomissa jonkun mattivirtasen tekemään "tutkimukseen", jossa yks'kantaan todettiin, että "Karjala tulisi kalliiksi".

MITÄ ON KYSYTTÄVÄ KARJALAN "KALLEUDESTA"?

1) Eikö hallitus sittenkään laadi budjettia?

Kun Karjala palaa jälleen Suomen osaksi, ja kaikki Karjalaa koskevat päätökset tehdään Helsingissä, presidentin, hallituksen ja eduskunnan ollessa päättäviä elimiä, onko valta siellä minne valta kuuluu?

Yleinen uskomus nimittäin näyttäisi olevan, että Karjala yksinkertaisesti syöksisi Suomen hallitsemattomaan syöksykierteeseen.

Kuitenkin todellisuus on se, että Suomen hallitus itse laatii vuosittaisen valtion budjetin ja hyväksyttää sen eduskunnalla. Vaikka oppositio pyrkii panemaan kapuloita rattaisiin, lopulta hallituksen budjettiesitys kuitenkin jää voimaan. Ja sen turvin edetään vuosi eteenpäin.

Totuus on, että Suomen hallitus laatii budjetin ja näin sataprosenttisesti päättää, mitä siihen budjettiin otetaan. Langat ovat suomalaisten käsissä: jos budjetti uhkaa paisua, jostakin voidaan aina kiristää.

2) Emmekö sittenkään osaa?

Yleinen väite Karjala-keskustelussa näyttää olevan, että suomalaisten osaaminen loppuu jonnekin Stalinin piirtämän itärajan tienoolle.

Suomalaiset ovat suhteellisen vähäisillä luonnonvaroilla osanneet nostaa maamme johtavien teollisuusmaiden varakkaaseen joukkoon. Koskaan Suomi ei tietenkään ole maailman rikkain valtio, mutta rikkaimman neljänneksen joukossa pysytään ehkä aina.

Monet keskustelijat antavat ymmärtää, että Stalinin rajan itäpuolella suomalainen osaaminen loppuu kuin seinään. Yhtäkkiä kukaan ei enää tiedä, mitä tehdään pelloilla, metsillä, koskilla, järvillä. Jokin maaginen voima on tuhonnut suomalaisten aloitteellisuuden, ajattelukyvyn, osaamisen, innovaatiot ja tietysti rohkeuden.

3) Onko kaikki risukkoa?

Moni näyttää uskovan, että Neuvostoliitto tai jokin ihmisryhmä on täydellisesti raunioittanut, rikkonut ja tuhonnut kaiken Karjalassa. Metsät ovat "pusikkoa". Kaikki on pilalla. Millään ei ole mitään arvoa.

Kaikki, mikä Karjalassa on, aiheuttaa vain pakollisia kustannuksia, jotka tuhoavat Suomen valtion- ja kansantalouden.

Näinhän ei suinkaan ole.

Hyviä vertailukohtia ovat Baltian maat, jotka ovat nyt EU:n jäsenvaltioita ja osittain täysin moderneja länsimaistyyppisiä valtioita. Kaikkien ostoskeskusten, hyvien maanteiden ja yksityisten omakotitalojen välissä on edelleen kolhoosien raunioita ja hylättyjen sotilaskohteiden jäänteitä. Nämä ikävät muistomerkit totalitäärisestä diktatuurista eivät kuitenkaan estä innovatiivisiä baltteja rakentamasta uutta tai joskus korjaamasta vanhaa.

Toinen esimerkki tulee Lapin läänistä. Muuan monilapsisen perheen vesa osallistui sisarustensa kanssa perintötalon arviontiin. Tarinan sankari oli kiinnostunut huonokuntoisesta rakennuksesta, muut sisarukset lähinnä naureskelivat "rötiskölle". Sankarimme sai siis oikeuden ottaa perintötalo omaisuudekseen. Hän purki hirret ja siirsi ne toisaalle. Vuosien uurastuksen jälkeen sankarimme oma visio alkoi hahmottua ja talosta tuli äärimmäisen viihtyisä, romanttinen ja tilava koti. Sanomattakin on selvää, että aiemmin "rötiskölle" naureskelleet sisarukset olivat tukehtua kateuteensa.

Samalla tavalla Karjalassa on mahdollista toteuttaa unelmia ja visioita. Jokainen ei pysty näkemään visioita, mutta monet osaavat. "Risukko" muuttuu vuosien aikana upeaksi karjalaiseksi perinnemaisemaksi.

4) Onko meidän pakko?

Monet keskustelijat ovat väittäneet, että Karjalan palauduttua Suomen on suorastaan pakko toteuttaa toimenpiteitä, jotka tulevat niin "kalliiksi", että Suomen talous tuhoutuu.

Tällainen väite näyttää perustuvan uskomukseen, jonka mukaan jokainen Suomen rajojen sisäpuolella oleskeleva kansalainen on ikään kuin ohjelmoitu suomalaiseen rahoitusrobottiin: valtio maksaa jokaisen askeleen kehdosta hautaan. Näinhän ei suinkaan ole.

Rajankäynti siitä, kuinka monta prosenttia askeleista valtio maksaa, on vasemmiston ja oikeiston suurin ero. Kun terveyspalvelutkin ovat maksullisia, ja monet "saavutetut edut" ovat käytännössä työnantajien maksettava (eikä valtion), ei elämä ole ihan niin "kallista" kuin mitä pessimistit väittävät.

Tarkastelu vaatisi vähintään oman blogikirjoituksensa, mutta todettakoon seuraavaa. Karjalan tiestö on osittain parantunut viime vuosina. Karjalan palautettuna olisi ajokelpoista seutua ainakin pääteiden osalta. Vanhojen karjalaisten kotiseutujen pikkutiet laitettaisiin kuntoon sitä mukaa kun näitä seutuja asutettaisiin - usein alkaen omatoimisella talkootyöllä.

Kouluja on eri puolilla Karjalaa, Viipurista, Käkisalmesta ja Sortavalasta alkaen. Jos nykyasukkaat astelevat tässä kuussa omaan kouluunsa, miksi nämä koulut pitäisi heti sulkea palautuksen jälkeen? Eikö koulut jäisi käyttöön toistaiseksi, kunnes niitä ensin vapaaehtoisin tavaralahjoituksin kohennettaisiin ja sitten yksi kerrallaan remontoitaisiin tai korvattaisiin uusilla, yksi kerrallaan, budjetin raameissa?

Terveyskeskuksia on siellä täällä missä nykykarjalaiset elävät. Karjalan palauduttua osoitteet pysyisivät heti ennallaan - miksi niitä ryhdyttäisiin sulkemaan. Eikö pikemminkin niitä ensin kohennettaisi vapaaehtoisin varustelahjoituksin Suomen sairaaloiden ylijäämävarastoista (esimerkiksi lievästi vanhentuneilla mutta edelleen käyttökelpoisilla varusteilla) ja vasta sitten, yksi kerrallaan, laitettaisi nykykuntoon, budjettien mukaan?

Mikä pakko meillä olisi sulkea ja tuhota kaikki se, missä nykykarjalaiset ovat tottuneet hoitamaan asiansa? Eikö pikemminkin suomalainen "karttuisa" käsi voisi ensin lahjoittaa sellaista, mikä meille on ylimääräistä ja turhaa, nostaa nykyisiä instituutioita viiden vuoden takaiselle tasolle ja sitten odottaa vuosittaisesta valtion budjetista kunnostusvaroja, yksi kerrallaan?

Onko se maailmanloppu, jos Karjalan kouluissa tai sairaaloissa siirryttäisiin vuodesta 1909 ensin vuoteen 2004 ja vasta muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluttua nykyajan moderneimpiin kotkotuksiin?

5) Tuleeko postin mukana Karjala-lasku?

Karjala tulee "kalliiksi" vain silloin, jos jokainen suomalainen aikuinen saa vastentahtoisesti kotipostin mukana laskun Karjalan palautuksen takia.

Tuleeko sellainen lasku? Voisiko vaalituloksen perusteella valtaa pitävä Suomen hallitus tehdä jotakin näin uskaliasta? Tekisikö se poliittisen itsemurhan rokottamalla jokaista suomalaista sellaisen vapauttavan ja iloisen tapahtuman jälkeen, että Karjala olisi palautettu?

Kun Karjalan palautukseen muutenkin suhtaudutaan kauhunomaisella pelolla, miksi hallitus tekisi itsestään vihatun tekemällä suomalaisista "köyhempiä" Karjalan palautuksen jälkeen?

Eikö hallitus pikemminkin laskisi tulopuolelle muista lähteistä niin paljon verotuloja ettei sen tarvitsisi tehdä jokaisesta suomalaisesta vihaisen?

Eikö hallitus pikemminkin hallinnoisi itse budjetin menopuolta sen verran maltillisesti, että budjetti pysyisi kurissa?

6) Nousisiko veroprosentti?

Lopullinen ja oleellinen kysymys Karjalan "kalleudesta" olisi tämä: nostettaisiinko kaikkien suomalaisten palkansaajien veroprosentteja niin paljon, että ostovoima vähenisi ja köyhyys Suomessa lisääntyisi?

Vastaus on kuten edellä: tekisikö Suomen silloinen hallitus tällaisen itsemurhan?

Eikö pikemminkin Suomen silloinen hallitus laskisi oikein:

- Karjalan uudet työpaikat lisäävät verotuloja. Jokaisen uuden työpaikan ennakonpidätyksen maksaa kunkin työpaikan luoja, työnantaja. Se, joka budjetoi työpaikan omasta budjetistaan, maksaa myös kaikki palkkakulut, mukaan lukien ennakonpidätyksen eli siis verot.

- Karjalan uudet työpaikat vähentävät epäsuorasti valtion kuluja. Jos tulee uusia työpaikkoja, myös työttömyys vähenee. Valtiolla on vähemmän maksettavaa työttömyyskorvausten osalta. Valtio säästää, veroja siis ei tarvitse nostaa vaan jopa päinvastoin.

- Hallitus tekee budjetin itse. Jos menopuolelle uhkaa tulla liikaa tavaraa, osa voidaan siirtää seuraavalle vuodelle. Uusi koulu tai sairaala viivästyy mutta ei jää kokonaan rakentamatta. Kuluja voidaan jakaa usealle vuodelle.

- On muitakin verotulojen lähteitä kuin työn verotus. Karjalan jälleenrakennus lisää materiaalihankintoja. Arvonlisäverotuotto kasvaa runsaasti. Karjalaan ajetaan omalla autolla enemmän, bensiiniverokertymä kasvaa. Raja siirtyy kauemmaksi itään, ja harvemmat jaksavat ajaa 200 km enemmän hakeakseen Venäjän puolelta alkoholia, tupakkaa tai bensaa - näidenkin tuotteiden verotulot jäävät Suomeen. Kotiseutumatkailu Karjalassa muuttuu kotimaanmatkailuksi - kaikki verotulot jäävät Suomeen, jne.

Viisas hallitus ei nosta veroprosentteja, koska sen ei tarvitse tehdä sitä. Verotulot kasvavat muutenkin.