Tämän päivän maailmassa ei tarvita Karjala-keskustelua masentuakseen. Riittää kun lukee talousuutisia.
Mutta jos elämä muuten hymyilee, ja kaipaa syväsukellusta ahdistuneen suomalaisen psyykeen mustimpiin syövereihin, kannattaa mennä Suomi24-keskustelupalstalle lukemaan "Karjalan palautuskeskustelua".
Karjala-keskustelu on periaatteessa samanlaista väittelyä kuin ilmastonmuutos-, evoluutioteoria- tai vaikkapa jatkosodan syyllisyyskeskustelu. Kaikissa näissä väittelyissä on "virallinen totuus", jonka takana on musertava määrä voimaa ja valtaa.
Vastapuolella on vaihtelevasti huomattava määrä älyllistä pohdintaa, moniarvoista argumentointia ja - pahoin pelkään - oikeassa olemisen sietämätöntä oivallusta.
Esimerkiksi "ilmastonmuutos" on lopullisesti "päätetty" musertavan tiedemiesjoukon toimesta. Ainakin media, poliitikot ja uusia autoja markkinoivat mainosmiehet ovat niin päättäneet.
Kukaan ei edes kehtaa muistuttaa, että kyse on pelkästä tulevaisuuden ennustuksesta, ei mistään tieteellisesti todistetusta tosiasiasta.
Evoluutioteoria on valettu betoniin ja nostettu ainoaksi oikeaksi totuudeksi, mutta siinäkin liikutaan niin kaukaisilla esihistoriallisilla ajanjaksoilla, ettei niitä voi täydellä varmuudella eritellä.
Jatkosodan tulkintoja johtaa "sodan voittajan historiankirjoitus", vaikka objektiivinen kokonaistarkastelu olisi hedelmällisempää.
Karjala-kysymyksen tapauksessa itsestään selvyyksiä, näitä musertavan ylivoimaisia argumentteja löytyy myös:
- raja on siellä missä se nyt on. Tämän tosiasian taakse on äärimmäisen helppo mennä. Ei näköjään haittaa, että rajan piirsi miljoonia tapattanut diktaattori, joka ensin sopi asioista Hitlerin kanssa. Ei haittaa, että raja syntyi sopimusrikkomusten ja hyökkäyssodan seurauksena. Riittää, että se on. Muut ovat siten "väärässä".
- Venäjä ei halua antaa Karjalaa takaisin. Tämä poleeminen väite ei perustu empiiriseen haastatteluaineistoon vaan oletukseen, joka eittämättä voi olla tottakin. Äärimmilleen vietynä voitaisiin todeta, että Venäjä voisi tuoda kaikki ydinaseensa Suomeen ja tuhota kaiken elämän Suomen alueelta, ja samalla taitaisi elämä loppua koko maapallolta.
Mistä siis keskustella jos näin on?
Karjalasta tulee keskustella siksi, että siitä voi keskustella. Missä media, siellä Karjala-keskustelu.
Jos Karjalasta vaiettaisiin, se osoittaisi kaiken inhimillisyyden kadonneen Suomesta ja suomalaisesta keskustelusta.
Karjala-keskustelua ei kuitenkaan käydä pelkästään tällä mainitulla tasolla. Suomessa ei jaeta journalistipalkintoja tai Finlandia-palkintoja tai ylipäätään anneta mitään tunnustusta siitä, että joku rikkoo tabuja, vapauttaa Karjala-keskustelua tai puolustaa suomalaisten ihmisoikeuksia.
Tämä tilanne on ongelma. Ongelma pahenee mitä lähemmäksi mennään Suomi24-tyyppistä sensuroimatonta Karjala-räävintää.
Todellisuudessa Suomessa harjoitetaan aikuisten koulukiusaamista heti, kun joku avaa Karjala-keskustelun.
Keinoja on monenlaisia. Yleisesti nimitellään keskustelijoita "kaheleiksi", "elämöijiksi", "hihhuleiksi" tai millä tahansa halveksivalla nimellä. Tietysti Karjalan palautuskeskustelijoita nimitellään vielä "ryssittelijöiksi", sen jälkeen kun heitä on nimitelty edellä mainituilla halventavilla nimityksillä. Suomalaisia saa kyllä nimitellä, jos suomalaiset puhuvat Karjalasta, mutta venäläisiä ei tietenkään saa nimitellä, tai muuten!
Keskustelijoiden persoona otetaan esille. Luetellaan keskustelijan asuinpaikka, ammatti, titteli, sukupuoli, ikä, harrastukset jne. Ilkutaan näillä. Tehdään niistä numero. Laitetaan persoona naurunalaiseksi.
Jos keskustelija liikkuu "kaupungilla" tai on julkisissa tiloissa, luodaan fyysisiä esteitä. Estetään Karjalan palautuskeskustelijalta pääsy Karjala-taloon tai Karjalan kesäjuhliin. Jos henkilö on jo sisätiloissa, ajetaan tämä ulos. Minulla on valokuvia yhdestä tällaisesta tapahtumasta.
Sepitetään mielikuvituksellisia tarinoita, jotka eivät pidä paikkaansa. Kerrotaan esimerkiksi, että joku Karjalan palautuksesta keskusteleva "ei enää saa viisumia Venäjälle", vaikka keskustelijalla on viisumi, tälläkin hetkellä.
Mielikuva, tai kielikuva, joka tästä syntyy on tämä: mennään Ison Selän taakse turvaan, ja sieltä käsin huudellaan hävyttömyyksiä. Iso Selkä on ydinasevaltio, "suurvalta", omnipotentti mahti, joka pystyy mihin tahansa. Näin uskotteleva "koulukiusaaja" tuntee olevansa itsekin vahva ja mahtava. Pönkitetyllä itsetunnolla voidaan sitten haukkua keskustelijoita ilman mitään pidäkkeitä.
Kuitenkin Suomessa on perustuslaki, ja ihmisyyttä turvaamaan on luotu YK:n ihmisoikeuksien julistus, jota myös Suomen laki myötäilee.
Valitettavasti laki ei suojele niitä, jotka jäävät "virallisen totuuden" tai esimerkiksi Venäjän oletetun suurvaltamahdin musertamiksi. Millään keskustelun säännöillä, puhumattakaan kohteliaisuussäännöillä, ei ole mitään tekoa, kun "virallinen totuus" jyrää.
Vielä yksi keskustelu, jossa nähdään samanlaisia elementtejä, on maahanmuuttokeskustelu. Tässä keskustelussa "virallinen totuus" on äärimmäisyyksiin menevä suvaitsevaisuus, jolla on kosketuspintaa vasemmistolaisuuteen, joka puolestaan väittää pitävänsä pesäeroa "natsistiseen" tai "fasistiseen" rasismiin. Puuttumatta tässä yksityiskohtaisemmin siihen, että vasemmistodebatissa on hyvinkin suvaitsemattomia elementtejä, voidaan todeta, että maahanmuuttokeskustelun toisinajattelijasiipi saa tuta "virallisen totuuden" musertavan voiman aina julkista häväistyskirjoittelua tai tutkintapyyntöjä myöten.
Kyllä, Venäjä voisi halutessaan tuhota kaiken elämän tältä planeetalta ja raja on edelleen siinä mihin diktaattori sen piirsi, mutta keskustelun oikeutuksen takaa Suomen perustuslaki.
torstai 8. tammikuuta 2009
"Karjala tulee kalliiksi" Osa 3
Tämä huomiota herättänyt blogipohdinta Karjalan "kalleudesta" tarkastelee tällä kertaa niitä oleellisia kysymyksiä, joita kukaan ei ole ainakaan julkisesti esittänyt.
Viittasin aiemmin Helsingin Sanomissa jonkun mattivirtasen tekemään "tutkimukseen", jossa yks'kantaan todettiin, että "Karjala tulisi kalliiksi".
MITÄ ON KYSYTTÄVÄ KARJALAN "KALLEUDESTA"?
1) Eikö hallitus sittenkään laadi budjettia?
Kun Karjala palaa jälleen Suomen osaksi, ja kaikki Karjalaa koskevat päätökset tehdään Helsingissä, presidentin, hallituksen ja eduskunnan ollessa päättäviä elimiä, onko valta siellä minne valta kuuluu?
Yleinen uskomus nimittäin näyttäisi olevan, että Karjala yksinkertaisesti syöksisi Suomen hallitsemattomaan syöksykierteeseen.
Kuitenkin todellisuus on se, että Suomen hallitus itse laatii vuosittaisen valtion budjetin ja hyväksyttää sen eduskunnalla. Vaikka oppositio pyrkii panemaan kapuloita rattaisiin, lopulta hallituksen budjettiesitys kuitenkin jää voimaan. Ja sen turvin edetään vuosi eteenpäin.
Totuus on, että Suomen hallitus laatii budjetin ja näin sataprosenttisesti päättää, mitä siihen budjettiin otetaan. Langat ovat suomalaisten käsissä: jos budjetti uhkaa paisua, jostakin voidaan aina kiristää.
2) Emmekö sittenkään osaa?
Yleinen väite Karjala-keskustelussa näyttää olevan, että suomalaisten osaaminen loppuu jonnekin Stalinin piirtämän itärajan tienoolle.
Suomalaiset ovat suhteellisen vähäisillä luonnonvaroilla osanneet nostaa maamme johtavien teollisuusmaiden varakkaaseen joukkoon. Koskaan Suomi ei tietenkään ole maailman rikkain valtio, mutta rikkaimman neljänneksen joukossa pysytään ehkä aina.
Monet keskustelijat antavat ymmärtää, että Stalinin rajan itäpuolella suomalainen osaaminen loppuu kuin seinään. Yhtäkkiä kukaan ei enää tiedä, mitä tehdään pelloilla, metsillä, koskilla, järvillä. Jokin maaginen voima on tuhonnut suomalaisten aloitteellisuuden, ajattelukyvyn, osaamisen, innovaatiot ja tietysti rohkeuden.
3) Onko kaikki risukkoa?
Moni näyttää uskovan, että Neuvostoliitto tai jokin ihmisryhmä on täydellisesti raunioittanut, rikkonut ja tuhonnut kaiken Karjalassa. Metsät ovat "pusikkoa". Kaikki on pilalla. Millään ei ole mitään arvoa.
Kaikki, mikä Karjalassa on, aiheuttaa vain pakollisia kustannuksia, jotka tuhoavat Suomen valtion- ja kansantalouden.
Näinhän ei suinkaan ole.
Hyviä vertailukohtia ovat Baltian maat, jotka ovat nyt EU:n jäsenvaltioita ja osittain täysin moderneja länsimaistyyppisiä valtioita. Kaikkien ostoskeskusten, hyvien maanteiden ja yksityisten omakotitalojen välissä on edelleen kolhoosien raunioita ja hylättyjen sotilaskohteiden jäänteitä. Nämä ikävät muistomerkit totalitäärisestä diktatuurista eivät kuitenkaan estä innovatiivisiä baltteja rakentamasta uutta tai joskus korjaamasta vanhaa.
Toinen esimerkki tulee Lapin läänistä. Muuan monilapsisen perheen vesa osallistui sisarustensa kanssa perintötalon arviontiin. Tarinan sankari oli kiinnostunut huonokuntoisesta rakennuksesta, muut sisarukset lähinnä naureskelivat "rötiskölle". Sankarimme sai siis oikeuden ottaa perintötalo omaisuudekseen. Hän purki hirret ja siirsi ne toisaalle. Vuosien uurastuksen jälkeen sankarimme oma visio alkoi hahmottua ja talosta tuli äärimmäisen viihtyisä, romanttinen ja tilava koti. Sanomattakin on selvää, että aiemmin "rötiskölle" naureskelleet sisarukset olivat tukehtua kateuteensa.
Samalla tavalla Karjalassa on mahdollista toteuttaa unelmia ja visioita. Jokainen ei pysty näkemään visioita, mutta monet osaavat. "Risukko" muuttuu vuosien aikana upeaksi karjalaiseksi perinnemaisemaksi.
4) Onko meidän pakko?
Monet keskustelijat ovat väittäneet, että Karjalan palauduttua Suomen on suorastaan pakko toteuttaa toimenpiteitä, jotka tulevat niin "kalliiksi", että Suomen talous tuhoutuu.
Tällainen väite näyttää perustuvan uskomukseen, jonka mukaan jokainen Suomen rajojen sisäpuolella oleskeleva kansalainen on ikään kuin ohjelmoitu suomalaiseen rahoitusrobottiin: valtio maksaa jokaisen askeleen kehdosta hautaan. Näinhän ei suinkaan ole.
Rajankäynti siitä, kuinka monta prosenttia askeleista valtio maksaa, on vasemmiston ja oikeiston suurin ero. Kun terveyspalvelutkin ovat maksullisia, ja monet "saavutetut edut" ovat käytännössä työnantajien maksettava (eikä valtion), ei elämä ole ihan niin "kallista" kuin mitä pessimistit väittävät.
Tarkastelu vaatisi vähintään oman blogikirjoituksensa, mutta todettakoon seuraavaa. Karjalan tiestö on osittain parantunut viime vuosina. Karjalan palautettuna olisi ajokelpoista seutua ainakin pääteiden osalta. Vanhojen karjalaisten kotiseutujen pikkutiet laitettaisiin kuntoon sitä mukaa kun näitä seutuja asutettaisiin - usein alkaen omatoimisella talkootyöllä.
Kouluja on eri puolilla Karjalaa, Viipurista, Käkisalmesta ja Sortavalasta alkaen. Jos nykyasukkaat astelevat tässä kuussa omaan kouluunsa, miksi nämä koulut pitäisi heti sulkea palautuksen jälkeen? Eikö koulut jäisi käyttöön toistaiseksi, kunnes niitä ensin vapaaehtoisin tavaralahjoituksin kohennettaisiin ja sitten yksi kerrallaan remontoitaisiin tai korvattaisiin uusilla, yksi kerrallaan, budjetin raameissa?
Terveyskeskuksia on siellä täällä missä nykykarjalaiset elävät. Karjalan palauduttua osoitteet pysyisivät heti ennallaan - miksi niitä ryhdyttäisiin sulkemaan. Eikö pikemminkin niitä ensin kohennettaisi vapaaehtoisin varustelahjoituksin Suomen sairaaloiden ylijäämävarastoista (esimerkiksi lievästi vanhentuneilla mutta edelleen käyttökelpoisilla varusteilla) ja vasta sitten, yksi kerrallaan, laitettaisi nykykuntoon, budjettien mukaan?
Mikä pakko meillä olisi sulkea ja tuhota kaikki se, missä nykykarjalaiset ovat tottuneet hoitamaan asiansa? Eikö pikemminkin suomalainen "karttuisa" käsi voisi ensin lahjoittaa sellaista, mikä meille on ylimääräistä ja turhaa, nostaa nykyisiä instituutioita viiden vuoden takaiselle tasolle ja sitten odottaa vuosittaisesta valtion budjetista kunnostusvaroja, yksi kerrallaan?
Onko se maailmanloppu, jos Karjalan kouluissa tai sairaaloissa siirryttäisiin vuodesta 1909 ensin vuoteen 2004 ja vasta muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluttua nykyajan moderneimpiin kotkotuksiin?
5) Tuleeko postin mukana Karjala-lasku?
Karjala tulee "kalliiksi" vain silloin, jos jokainen suomalainen aikuinen saa vastentahtoisesti kotipostin mukana laskun Karjalan palautuksen takia.
Tuleeko sellainen lasku? Voisiko vaalituloksen perusteella valtaa pitävä Suomen hallitus tehdä jotakin näin uskaliasta? Tekisikö se poliittisen itsemurhan rokottamalla jokaista suomalaista sellaisen vapauttavan ja iloisen tapahtuman jälkeen, että Karjala olisi palautettu?
Kun Karjalan palautukseen muutenkin suhtaudutaan kauhunomaisella pelolla, miksi hallitus tekisi itsestään vihatun tekemällä suomalaisista "köyhempiä" Karjalan palautuksen jälkeen?
Eikö hallitus pikemminkin laskisi tulopuolelle muista lähteistä niin paljon verotuloja ettei sen tarvitsisi tehdä jokaisesta suomalaisesta vihaisen?
Eikö hallitus pikemminkin hallinnoisi itse budjetin menopuolta sen verran maltillisesti, että budjetti pysyisi kurissa?
6) Nousisiko veroprosentti?
Lopullinen ja oleellinen kysymys Karjalan "kalleudesta" olisi tämä: nostettaisiinko kaikkien suomalaisten palkansaajien veroprosentteja niin paljon, että ostovoima vähenisi ja köyhyys Suomessa lisääntyisi?
Vastaus on kuten edellä: tekisikö Suomen silloinen hallitus tällaisen itsemurhan?
Eikö pikemminkin Suomen silloinen hallitus laskisi oikein:
- Karjalan uudet työpaikat lisäävät verotuloja. Jokaisen uuden työpaikan ennakonpidätyksen maksaa kunkin työpaikan luoja, työnantaja. Se, joka budjetoi työpaikan omasta budjetistaan, maksaa myös kaikki palkkakulut, mukaan lukien ennakonpidätyksen eli siis verot.
- Karjalan uudet työpaikat vähentävät epäsuorasti valtion kuluja. Jos tulee uusia työpaikkoja, myös työttömyys vähenee. Valtiolla on vähemmän maksettavaa työttömyyskorvausten osalta. Valtio säästää, veroja siis ei tarvitse nostaa vaan jopa päinvastoin.
- Hallitus tekee budjetin itse. Jos menopuolelle uhkaa tulla liikaa tavaraa, osa voidaan siirtää seuraavalle vuodelle. Uusi koulu tai sairaala viivästyy mutta ei jää kokonaan rakentamatta. Kuluja voidaan jakaa usealle vuodelle.
- On muitakin verotulojen lähteitä kuin työn verotus. Karjalan jälleenrakennus lisää materiaalihankintoja. Arvonlisäverotuotto kasvaa runsaasti. Karjalaan ajetaan omalla autolla enemmän, bensiiniverokertymä kasvaa. Raja siirtyy kauemmaksi itään, ja harvemmat jaksavat ajaa 200 km enemmän hakeakseen Venäjän puolelta alkoholia, tupakkaa tai bensaa - näidenkin tuotteiden verotulot jäävät Suomeen. Kotiseutumatkailu Karjalassa muuttuu kotimaanmatkailuksi - kaikki verotulot jäävät Suomeen, jne.
Viisas hallitus ei nosta veroprosentteja, koska sen ei tarvitse tehdä sitä. Verotulot kasvavat muutenkin.
Viittasin aiemmin Helsingin Sanomissa jonkun mattivirtasen tekemään "tutkimukseen", jossa yks'kantaan todettiin, että "Karjala tulisi kalliiksi".
MITÄ ON KYSYTTÄVÄ KARJALAN "KALLEUDESTA"?
1) Eikö hallitus sittenkään laadi budjettia?
Kun Karjala palaa jälleen Suomen osaksi, ja kaikki Karjalaa koskevat päätökset tehdään Helsingissä, presidentin, hallituksen ja eduskunnan ollessa päättäviä elimiä, onko valta siellä minne valta kuuluu?
Yleinen uskomus nimittäin näyttäisi olevan, että Karjala yksinkertaisesti syöksisi Suomen hallitsemattomaan syöksykierteeseen.
Kuitenkin todellisuus on se, että Suomen hallitus itse laatii vuosittaisen valtion budjetin ja hyväksyttää sen eduskunnalla. Vaikka oppositio pyrkii panemaan kapuloita rattaisiin, lopulta hallituksen budjettiesitys kuitenkin jää voimaan. Ja sen turvin edetään vuosi eteenpäin.
Totuus on, että Suomen hallitus laatii budjetin ja näin sataprosenttisesti päättää, mitä siihen budjettiin otetaan. Langat ovat suomalaisten käsissä: jos budjetti uhkaa paisua, jostakin voidaan aina kiristää.
2) Emmekö sittenkään osaa?
Yleinen väite Karjala-keskustelussa näyttää olevan, että suomalaisten osaaminen loppuu jonnekin Stalinin piirtämän itärajan tienoolle.
Suomalaiset ovat suhteellisen vähäisillä luonnonvaroilla osanneet nostaa maamme johtavien teollisuusmaiden varakkaaseen joukkoon. Koskaan Suomi ei tietenkään ole maailman rikkain valtio, mutta rikkaimman neljänneksen joukossa pysytään ehkä aina.
Monet keskustelijat antavat ymmärtää, että Stalinin rajan itäpuolella suomalainen osaaminen loppuu kuin seinään. Yhtäkkiä kukaan ei enää tiedä, mitä tehdään pelloilla, metsillä, koskilla, järvillä. Jokin maaginen voima on tuhonnut suomalaisten aloitteellisuuden, ajattelukyvyn, osaamisen, innovaatiot ja tietysti rohkeuden.
3) Onko kaikki risukkoa?
Moni näyttää uskovan, että Neuvostoliitto tai jokin ihmisryhmä on täydellisesti raunioittanut, rikkonut ja tuhonnut kaiken Karjalassa. Metsät ovat "pusikkoa". Kaikki on pilalla. Millään ei ole mitään arvoa.
Kaikki, mikä Karjalassa on, aiheuttaa vain pakollisia kustannuksia, jotka tuhoavat Suomen valtion- ja kansantalouden.
Näinhän ei suinkaan ole.
Hyviä vertailukohtia ovat Baltian maat, jotka ovat nyt EU:n jäsenvaltioita ja osittain täysin moderneja länsimaistyyppisiä valtioita. Kaikkien ostoskeskusten, hyvien maanteiden ja yksityisten omakotitalojen välissä on edelleen kolhoosien raunioita ja hylättyjen sotilaskohteiden jäänteitä. Nämä ikävät muistomerkit totalitäärisestä diktatuurista eivät kuitenkaan estä innovatiivisiä baltteja rakentamasta uutta tai joskus korjaamasta vanhaa.
Toinen esimerkki tulee Lapin läänistä. Muuan monilapsisen perheen vesa osallistui sisarustensa kanssa perintötalon arviontiin. Tarinan sankari oli kiinnostunut huonokuntoisesta rakennuksesta, muut sisarukset lähinnä naureskelivat "rötiskölle". Sankarimme sai siis oikeuden ottaa perintötalo omaisuudekseen. Hän purki hirret ja siirsi ne toisaalle. Vuosien uurastuksen jälkeen sankarimme oma visio alkoi hahmottua ja talosta tuli äärimmäisen viihtyisä, romanttinen ja tilava koti. Sanomattakin on selvää, että aiemmin "rötiskölle" naureskelleet sisarukset olivat tukehtua kateuteensa.
Samalla tavalla Karjalassa on mahdollista toteuttaa unelmia ja visioita. Jokainen ei pysty näkemään visioita, mutta monet osaavat. "Risukko" muuttuu vuosien aikana upeaksi karjalaiseksi perinnemaisemaksi.
4) Onko meidän pakko?
Monet keskustelijat ovat väittäneet, että Karjalan palauduttua Suomen on suorastaan pakko toteuttaa toimenpiteitä, jotka tulevat niin "kalliiksi", että Suomen talous tuhoutuu.
Tällainen väite näyttää perustuvan uskomukseen, jonka mukaan jokainen Suomen rajojen sisäpuolella oleskeleva kansalainen on ikään kuin ohjelmoitu suomalaiseen rahoitusrobottiin: valtio maksaa jokaisen askeleen kehdosta hautaan. Näinhän ei suinkaan ole.
Rajankäynti siitä, kuinka monta prosenttia askeleista valtio maksaa, on vasemmiston ja oikeiston suurin ero. Kun terveyspalvelutkin ovat maksullisia, ja monet "saavutetut edut" ovat käytännössä työnantajien maksettava (eikä valtion), ei elämä ole ihan niin "kallista" kuin mitä pessimistit väittävät.
Tarkastelu vaatisi vähintään oman blogikirjoituksensa, mutta todettakoon seuraavaa. Karjalan tiestö on osittain parantunut viime vuosina. Karjalan palautettuna olisi ajokelpoista seutua ainakin pääteiden osalta. Vanhojen karjalaisten kotiseutujen pikkutiet laitettaisiin kuntoon sitä mukaa kun näitä seutuja asutettaisiin - usein alkaen omatoimisella talkootyöllä.
Kouluja on eri puolilla Karjalaa, Viipurista, Käkisalmesta ja Sortavalasta alkaen. Jos nykyasukkaat astelevat tässä kuussa omaan kouluunsa, miksi nämä koulut pitäisi heti sulkea palautuksen jälkeen? Eikö koulut jäisi käyttöön toistaiseksi, kunnes niitä ensin vapaaehtoisin tavaralahjoituksin kohennettaisiin ja sitten yksi kerrallaan remontoitaisiin tai korvattaisiin uusilla, yksi kerrallaan, budjetin raameissa?
Terveyskeskuksia on siellä täällä missä nykykarjalaiset elävät. Karjalan palauduttua osoitteet pysyisivät heti ennallaan - miksi niitä ryhdyttäisiin sulkemaan. Eikö pikemminkin niitä ensin kohennettaisi vapaaehtoisin varustelahjoituksin Suomen sairaaloiden ylijäämävarastoista (esimerkiksi lievästi vanhentuneilla mutta edelleen käyttökelpoisilla varusteilla) ja vasta sitten, yksi kerrallaan, laitettaisi nykykuntoon, budjettien mukaan?
Mikä pakko meillä olisi sulkea ja tuhota kaikki se, missä nykykarjalaiset ovat tottuneet hoitamaan asiansa? Eikö pikemminkin suomalainen "karttuisa" käsi voisi ensin lahjoittaa sellaista, mikä meille on ylimääräistä ja turhaa, nostaa nykyisiä instituutioita viiden vuoden takaiselle tasolle ja sitten odottaa vuosittaisesta valtion budjetista kunnostusvaroja, yksi kerrallaan?
Onko se maailmanloppu, jos Karjalan kouluissa tai sairaaloissa siirryttäisiin vuodesta 1909 ensin vuoteen 2004 ja vasta muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluttua nykyajan moderneimpiin kotkotuksiin?
5) Tuleeko postin mukana Karjala-lasku?
Karjala tulee "kalliiksi" vain silloin, jos jokainen suomalainen aikuinen saa vastentahtoisesti kotipostin mukana laskun Karjalan palautuksen takia.
Tuleeko sellainen lasku? Voisiko vaalituloksen perusteella valtaa pitävä Suomen hallitus tehdä jotakin näin uskaliasta? Tekisikö se poliittisen itsemurhan rokottamalla jokaista suomalaista sellaisen vapauttavan ja iloisen tapahtuman jälkeen, että Karjala olisi palautettu?
Kun Karjalan palautukseen muutenkin suhtaudutaan kauhunomaisella pelolla, miksi hallitus tekisi itsestään vihatun tekemällä suomalaisista "köyhempiä" Karjalan palautuksen jälkeen?
Eikö hallitus pikemminkin laskisi tulopuolelle muista lähteistä niin paljon verotuloja ettei sen tarvitsisi tehdä jokaisesta suomalaisesta vihaisen?
Eikö hallitus pikemminkin hallinnoisi itse budjetin menopuolta sen verran maltillisesti, että budjetti pysyisi kurissa?
6) Nousisiko veroprosentti?
Lopullinen ja oleellinen kysymys Karjalan "kalleudesta" olisi tämä: nostettaisiinko kaikkien suomalaisten palkansaajien veroprosentteja niin paljon, että ostovoima vähenisi ja köyhyys Suomessa lisääntyisi?
Vastaus on kuten edellä: tekisikö Suomen silloinen hallitus tällaisen itsemurhan?
Eikö pikemminkin Suomen silloinen hallitus laskisi oikein:
- Karjalan uudet työpaikat lisäävät verotuloja. Jokaisen uuden työpaikan ennakonpidätyksen maksaa kunkin työpaikan luoja, työnantaja. Se, joka budjetoi työpaikan omasta budjetistaan, maksaa myös kaikki palkkakulut, mukaan lukien ennakonpidätyksen eli siis verot.
- Karjalan uudet työpaikat vähentävät epäsuorasti valtion kuluja. Jos tulee uusia työpaikkoja, myös työttömyys vähenee. Valtiolla on vähemmän maksettavaa työttömyyskorvausten osalta. Valtio säästää, veroja siis ei tarvitse nostaa vaan jopa päinvastoin.
- Hallitus tekee budjetin itse. Jos menopuolelle uhkaa tulla liikaa tavaraa, osa voidaan siirtää seuraavalle vuodelle. Uusi koulu tai sairaala viivästyy mutta ei jää kokonaan rakentamatta. Kuluja voidaan jakaa usealle vuodelle.
- On muitakin verotulojen lähteitä kuin työn verotus. Karjalan jälleenrakennus lisää materiaalihankintoja. Arvonlisäverotuotto kasvaa runsaasti. Karjalaan ajetaan omalla autolla enemmän, bensiiniverokertymä kasvaa. Raja siirtyy kauemmaksi itään, ja harvemmat jaksavat ajaa 200 km enemmän hakeakseen Venäjän puolelta alkoholia, tupakkaa tai bensaa - näidenkin tuotteiden verotulot jäävät Suomeen. Kotiseutumatkailu Karjalassa muuttuu kotimaanmatkailuksi - kaikki verotulot jäävät Suomeen, jne.
Viisas hallitus ei nosta veroprosentteja, koska sen ei tarvitse tehdä sitä. Verotulot kasvavat muutenkin.
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
"Karjala tulisi kalliiksi" Osa 2
Edellinen blogikirjoitus listasi Karjalan palautuksen jälkeisiä tulonlähteitä. Ensimmäisessä jaksossa annettiin kahdeksan esimerkkiä niistä rahavirroista, jotka tulisivat Karjalaan yksityisistä lähteistä. Toinen listaus kertoi, miten valtio voisi kerätä rahaa.
Tarkastelu saa inspiraationsa yleisestä (harha)luulosta, jonka mukaan "Karjala tulisi kalliiksi" eikä sitä siten voisi palauttaa.
Ennen palaamista itse tarkasteluun, tässä listataan hyötyjä siitä, että "Karjala tulisi kalliiksi".
MIKSI OLISI HYVÄ JOS KARJALA TULISI KALLIIKSI
1) Jos Karjala tulisi "kalliiksi", se pyörittäisi isoa liikevaihtoa, josta riittäisi jokaiselle jotakin.
2) Jos Karjala tulisi "kalliiksi", siellä riittäisi runsaasti työpaikkoja, osa näistä hyväpalkkaisia.
3) Jos Karjala tulisi "kalliiksi", suomalaisten tavarantoimittajien pyörät pyörisivät täysillä ja tulisi isoja tilauksia, talouskunto paranisi, voisi työllistää lisää ja osakkeenomistajillakin olisi kissanpäivät.
4) Jos Karjala tulisi "kalliiksi", silloin Suomen bruttokansantuote näkisi aika hyvät kasvulukemat ja Suomi suorastaan vaurastuisi!
5) Jos Karjala tulisi "kalliiksi", siellä olisi monenmoisia mahdollisuuksia lyödä rahoiksi ja rikastua.
6) Jos Karjala tulisi "kalliiksi", siellä voisi olla varakastakin asiakaskuntaa, ja investoinnit sinne maksaisivat itsensä pikaisesti takaisin.
7) Jos Karjala tulisi "kalliiksi", se houkuttelisi paikalle monenmoisia onnenonkijoita ja vakavia investoijia, ja suuri osa rahoituskuormasta tulisi yksityisten rahoittajien ongelmaksi.
* * *
Kuten edellinen tarkastelu todistaa, Karjalan "kalleuden" voi nähdä myös myönteisestä näkökulmasta. On syytä muistaa, että aina joku hyötyy, oli tilanne sitten mikä tahansa.
Nyt kun lamaa pelätään maailmanlaajuisesti, sen estäminen, ns. elvytys, tulee erittäin kalliiksi. En kuitenkaan usko, että kukaan niistä miljoonista, ehkäpä jopa miljardista ihmisestä maailmanlaajuisesti, joka jollakin tavalla hyötyy eri hallitusten elvytyksestä, pitää pahana tätä elvytystä.
Otetaan toinen esimerkki.
Lapsilisät tulevat varmasti kalliiksi Suomen valtiolle. Silti maassamme on tuskin ketään suomalaista, joka vakavissaan väittäisi, että lapsilisäjärjestelmä pitäisi lakkauttaa.
Ennen lamapuheita tiedettiin hyvin, että Suomen valtiolla on ylimääräistäkin rahaa. Jos Karjala olisi palautunut, rahaa olisi riittänyt.
Nyt kun lamasta puhutaan, Suomen valtio aikoo ottaa lainaa ja elvyttää. Kun valtio käyttää rahaa julkisiin rakennustöihin eli työllistää, silloin ollaan käytännössä kokemassa samaa kuin Karjalan palauduttua: valtio luo kysyntää ja työpaikkoja, ja talous kohenee.
* * *
Jos kuitenkin Karjala tulisi "kalliiksi" jollakin ikävällä tavalla?
Kyse on abstraktista pelosta, jota pitäisi osata konkretisoida.
KUKA MAKSAA JOS KARJALA TULISI "KALLIIKSI"
1) Joku pyytää rahaa keräykseen. On jokin järjestö, joka kinuaa rahaa. Järjestö lupaa laittaa Karjalaa kuntoon. Voit maksaa, mutta yhtä hyvin voit jättää maksamatta. Et siis maksa. Kukaan ei ole vielä ottanut sinulta rahaa.
2) Jokin Karjalaan investoiva osakeyhtiö järjestää osakeannin. Voisit mennä pörssiin ja ostaa osakkeita. Osakkeista voi tulla osinkoa, tai ne voi myydä, voitolla tai tappiolla. Kukaan ei kuitenkaan pakota sinua menemään pörssiin, etkä myöskään mene. Et maksa mitään. Rahasi ovat turvassa.
3) Karjala on palautunut, ja siellä tulee tontteja myyntiin. Ehkä myynnissä on kaupunkiasuntoja ja omakotitalojakin. Jos menisit kiinteistökauppoihin, saisit isolla rahalla kivan järvenrantatontin, ja valtio laittaisi verolapun perään. Moni näyttää ostavan kivoja tontteja, sadat tuhannet eurot vaihtavat omistajaansa, mutta kukaan ei siihen pakota. Rahat jäävät tilillesi eikä verojakaan tarvitse sitten maksaa.
4) Edellinen kohta on monen kohdalla toteutunut, ja nyt valtio muistaa kiinteistöverolapulla. Jokainen maata sieltä perinyt tai ostanut joutuu maksamaan, mutta kun itse jäit Laatokan rantatonttikauppojen junasta, eivät verot koske sinua. Rahat ovat edelleenkin tililläsi - penniäkään et ole vielä maksanut.
5) Samaan aikaan Karjalassa jo alkaa tapahtua. Moni yritys on päässyt vauhtiin. Kauppa käy. Joku jo rakentaa kesämökkiä Laatokan rantaan. Yrityksillä maksuliikenne jatkuu vanhaan tuttuun tapaan: ennakot maksetaan työpaikoista, alvit myynneistä ja ennakkoverot oletetusta voitosta. Nyt kuitenkin on niin, että sinä et ole lähtenyt Karjalan eldoradoon kultaa vuolemaan, joten näitä veronmaksuja ei sinun kohdallesi ole sattunut. Rahat makaavat edelleenkin tililläsi.
6) Karjalan palautumisesta on jo kulunut tovi, etkä vieläkään ole maksanut senttiäkään. Kuitenkin Karjalan piti tulla "kalliiksi". Oma työpaikkasi on säilynyt, ja siinä suunnassa on tapahtunut jotakin merkillistä. Karjalan palautus loi aika paljon uusia työpaikkoja, ja moni työkaveri itse asiassa on painunut Karjalan savotalle tekemään tulosta. Työvoimasta on melkein jo pulaa, ja siksi oma työnantajasi on lupaamassa jopa palkankorotusta, kun muuten ei saa työvoimaa pysymään. Ei voi mitään: palkka on nousussa, eikä niitä pelättyjä veronkorotuksiakaan lopulta tullut. Ilmeisesti poliitikoilla oli pelko ahterissa - eivät uskaltaneet korottaa veroprosentteja. Siellä oli tosiaankin pää kylmänä: hetken jo pelättiin, että valtion budjetti ei pysy kasassa, mutta lopulta verokertymä kasvoi yllättävän suureksi, ja ensimmäiset vuosibudjetit pysyivät balanssissa. Jopa veroprosenttien alentamisestakin puhutaan oikeistopuolueissa. Karjalan palauduttua pari vuotta mentiin aikamoisessa talouskasvussa, eikä itse asiassa vähään aikaan näy hidastustakaan. Monet kaverit viestittävät jo Karjalan olevan aikamoinen kultakaivos... mutta ei sinne ilkiä mennä - tulee "kalliiksi" moinen!
Tarkastelu saa inspiraationsa yleisestä (harha)luulosta, jonka mukaan "Karjala tulisi kalliiksi" eikä sitä siten voisi palauttaa.
Ennen palaamista itse tarkasteluun, tässä listataan hyötyjä siitä, että "Karjala tulisi kalliiksi".
MIKSI OLISI HYVÄ JOS KARJALA TULISI KALLIIKSI
1) Jos Karjala tulisi "kalliiksi", se pyörittäisi isoa liikevaihtoa, josta riittäisi jokaiselle jotakin.
2) Jos Karjala tulisi "kalliiksi", siellä riittäisi runsaasti työpaikkoja, osa näistä hyväpalkkaisia.
3) Jos Karjala tulisi "kalliiksi", suomalaisten tavarantoimittajien pyörät pyörisivät täysillä ja tulisi isoja tilauksia, talouskunto paranisi, voisi työllistää lisää ja osakkeenomistajillakin olisi kissanpäivät.
4) Jos Karjala tulisi "kalliiksi", silloin Suomen bruttokansantuote näkisi aika hyvät kasvulukemat ja Suomi suorastaan vaurastuisi!
5) Jos Karjala tulisi "kalliiksi", siellä olisi monenmoisia mahdollisuuksia lyödä rahoiksi ja rikastua.
6) Jos Karjala tulisi "kalliiksi", siellä voisi olla varakastakin asiakaskuntaa, ja investoinnit sinne maksaisivat itsensä pikaisesti takaisin.
7) Jos Karjala tulisi "kalliiksi", se houkuttelisi paikalle monenmoisia onnenonkijoita ja vakavia investoijia, ja suuri osa rahoituskuormasta tulisi yksityisten rahoittajien ongelmaksi.
* * *
Kuten edellinen tarkastelu todistaa, Karjalan "kalleuden" voi nähdä myös myönteisestä näkökulmasta. On syytä muistaa, että aina joku hyötyy, oli tilanne sitten mikä tahansa.
Nyt kun lamaa pelätään maailmanlaajuisesti, sen estäminen, ns. elvytys, tulee erittäin kalliiksi. En kuitenkaan usko, että kukaan niistä miljoonista, ehkäpä jopa miljardista ihmisestä maailmanlaajuisesti, joka jollakin tavalla hyötyy eri hallitusten elvytyksestä, pitää pahana tätä elvytystä.
Otetaan toinen esimerkki.
Lapsilisät tulevat varmasti kalliiksi Suomen valtiolle. Silti maassamme on tuskin ketään suomalaista, joka vakavissaan väittäisi, että lapsilisäjärjestelmä pitäisi lakkauttaa.
Ennen lamapuheita tiedettiin hyvin, että Suomen valtiolla on ylimääräistäkin rahaa. Jos Karjala olisi palautunut, rahaa olisi riittänyt.
Nyt kun lamasta puhutaan, Suomen valtio aikoo ottaa lainaa ja elvyttää. Kun valtio käyttää rahaa julkisiin rakennustöihin eli työllistää, silloin ollaan käytännössä kokemassa samaa kuin Karjalan palauduttua: valtio luo kysyntää ja työpaikkoja, ja talous kohenee.
* * *
Jos kuitenkin Karjala tulisi "kalliiksi" jollakin ikävällä tavalla?
Kyse on abstraktista pelosta, jota pitäisi osata konkretisoida.
KUKA MAKSAA JOS KARJALA TULISI "KALLIIKSI"
1) Joku pyytää rahaa keräykseen. On jokin järjestö, joka kinuaa rahaa. Järjestö lupaa laittaa Karjalaa kuntoon. Voit maksaa, mutta yhtä hyvin voit jättää maksamatta. Et siis maksa. Kukaan ei ole vielä ottanut sinulta rahaa.
2) Jokin Karjalaan investoiva osakeyhtiö järjestää osakeannin. Voisit mennä pörssiin ja ostaa osakkeita. Osakkeista voi tulla osinkoa, tai ne voi myydä, voitolla tai tappiolla. Kukaan ei kuitenkaan pakota sinua menemään pörssiin, etkä myöskään mene. Et maksa mitään. Rahasi ovat turvassa.
3) Karjala on palautunut, ja siellä tulee tontteja myyntiin. Ehkä myynnissä on kaupunkiasuntoja ja omakotitalojakin. Jos menisit kiinteistökauppoihin, saisit isolla rahalla kivan järvenrantatontin, ja valtio laittaisi verolapun perään. Moni näyttää ostavan kivoja tontteja, sadat tuhannet eurot vaihtavat omistajaansa, mutta kukaan ei siihen pakota. Rahat jäävät tilillesi eikä verojakaan tarvitse sitten maksaa.
4) Edellinen kohta on monen kohdalla toteutunut, ja nyt valtio muistaa kiinteistöverolapulla. Jokainen maata sieltä perinyt tai ostanut joutuu maksamaan, mutta kun itse jäit Laatokan rantatonttikauppojen junasta, eivät verot koske sinua. Rahat ovat edelleenkin tililläsi - penniäkään et ole vielä maksanut.
5) Samaan aikaan Karjalassa jo alkaa tapahtua. Moni yritys on päässyt vauhtiin. Kauppa käy. Joku jo rakentaa kesämökkiä Laatokan rantaan. Yrityksillä maksuliikenne jatkuu vanhaan tuttuun tapaan: ennakot maksetaan työpaikoista, alvit myynneistä ja ennakkoverot oletetusta voitosta. Nyt kuitenkin on niin, että sinä et ole lähtenyt Karjalan eldoradoon kultaa vuolemaan, joten näitä veronmaksuja ei sinun kohdallesi ole sattunut. Rahat makaavat edelleenkin tililläsi.
6) Karjalan palautumisesta on jo kulunut tovi, etkä vieläkään ole maksanut senttiäkään. Kuitenkin Karjalan piti tulla "kalliiksi". Oma työpaikkasi on säilynyt, ja siinä suunnassa on tapahtunut jotakin merkillistä. Karjalan palautus loi aika paljon uusia työpaikkoja, ja moni työkaveri itse asiassa on painunut Karjalan savotalle tekemään tulosta. Työvoimasta on melkein jo pulaa, ja siksi oma työnantajasi on lupaamassa jopa palkankorotusta, kun muuten ei saa työvoimaa pysymään. Ei voi mitään: palkka on nousussa, eikä niitä pelättyjä veronkorotuksiakaan lopulta tullut. Ilmeisesti poliitikoilla oli pelko ahterissa - eivät uskaltaneet korottaa veroprosentteja. Siellä oli tosiaankin pää kylmänä: hetken jo pelättiin, että valtion budjetti ei pysy kasassa, mutta lopulta verokertymä kasvoi yllättävän suureksi, ja ensimmäiset vuosibudjetit pysyivät balanssissa. Jopa veroprosenttien alentamisestakin puhutaan oikeistopuolueissa. Karjalan palauduttua pari vuotta mentiin aikamoisessa talouskasvussa, eikä itse asiassa vähään aikaan näy hidastustakaan. Monet kaverit viestittävät jo Karjalan olevan aikamoinen kultakaivos... mutta ei sinne ilkiä mennä - tulee "kalliiksi" moinen!
lauantai 3. tammikuuta 2009
"Karjala tulisi kalliiksi" Osa 1
Suurin myytti Karjala-keskustelussa on väite, jonka mukaan Karjalan palauduttua "Karjala tulisi kalliiksi".
Tämän väitteen heitti julkiseen keskusteluun Helsingin Sanomat - muistini mukaan - vuonna 1992. Väitteen takana oli joku Tampereen yliopiston mattivirtanen, joka suhteellisen suppeassa artikkelissa halusi sanoa, että "Karjala tulisi kalliiksi".
Sanoma on selvä. Jos Karjala palautuisi, se tulisi "kalliiksi".
Voi olla, tai voipa olla olemattakin, mutta asia pitää aina analysoida.
Kalliiksi kenelle? Milloin? Kuka esittää laskun? Mikä on laskun summa, eräpäivä ja kenen tilille se maksetaan?
Asia on niin tärkeä, että se pitää ottaa käsittelyyn useassa eri blogikirjoituksessa.
Avataan keskustelu tarkastelemalla ensin mistä rahaa tulee Karjalaan ja miten sitä verotetaan.
RAHAA TULEE KARJALAAN
1) Yksityiset suomalaiset yritykset ottavat omalta pankkitililtään omaa rahaa, jolla ne lähtevät työllistämään suomalaisia (tai venäläisiä nykyasukkaita) omiin projekteihinsa.
2) Yksityiset riippumattomat kansalaisjärjestöt siirtävät säästöjään Karjala-projekteihin.
3) Yksityiset ulkomaiset yritykset tuovat Suomeen rahaa ulkomailta, ja käyttävät sitä työllistääkseen suomalaisia (tai Karjalan nykyasukkaita) omiin projekteihinsa.
4) Yksityiset suomalaiset, ehkä enimmäkseen karjalaiset, käyttävät omia säästöjään tehdäkseen hankintoja tai työllistääkseen työmiehiä omilla tonteillansa.
5) Yksityiset suomalaiset tekevät omasta aloitteestaan päätöksiä lahjoittaa omaa rahaansa Karjala-projekteihin.
6) Ulkomaiset hyväntekeväisyysjärjestöt ovat keränneet varoja, joilla halutaan auttaa hädänalaisia Karjalassa.
7) Venäläiset yritykset sijoittavat Karjalaan.
8) Karjalan nykyiset yritykset investoivat Karjalaan.
MITEN VALTIO ANSAITSEE KARJALALLA
1) Kun yksityiset yritykset sijoittavat omia varojaan Karjalaan, valtio perii jo toisen kuukauden 10. päivä maksettujen palkkojen ennakonpidätykset. Nämä pidätykset tulevat yritysten omasta budjetista.
2) Karjalan nykyiset yritykset tulevat Suomen valtion verotuksen piiriin. Nykyinen työvoima tulee ennakonpidätysten alaisiksi. Voitolliset yritykset alkavat maksaa voittoveroa. Tehdyistä ostoista lasketaan arvonlisävero.
3) Karjalan suomalaisten ennen sotia omistamat 40 000 pientilaa tulevat heti kiinteistöverotuksen kohteiksi, kun ne on lunastettu omaan käyttöön.
4) Karjalaan tehdyistä vähittäiskaupan investoinneista alkaa kertyä arvonlisäveroa sen jälkeen, kun kaupat on avattu vähittäismyynnille.
5) Karjalan jälleenrakentamiseen tarvittava materiaali lisää suomalaisten tehtaiden kysyntää. Kasvanut liikevaihto johtaa arvonlisäverokertymän kasvuun. Mahdollinen lisätyövoima tarkoittaa kasvavaa ennakonperintää Suomen valtiolle. Liikevaihdon kasvu tarkoittaa myös voittojen lisääntymistä ja valtion verotulojen kasvua.
6) Lisääntynyt liikenne nyky-Suomesta Karjalaan ja takaisin tarkoittaa sekä bensiiniveron kertymän kasvua että yleensä lisääntynyttä liikevaihtoa liikennepalvelujen osalta.
7) Karjalan metsävarat ja muut luonnonvarat lisäävät yksityisiä tuloja, ja sitä kautta myös valtion verotuloja.
8) Karjalan kiinteistöjen, pientilojen yms. omaisuusratkaisut lisäävät voimakkaasti kiinteistökauppoja ja muita toimia, joiden takia valtion leimaverotulot ja muut hallintomaksutulot kasvavat.
-
Tämän väitteen heitti julkiseen keskusteluun Helsingin Sanomat - muistini mukaan - vuonna 1992. Väitteen takana oli joku Tampereen yliopiston mattivirtanen, joka suhteellisen suppeassa artikkelissa halusi sanoa, että "Karjala tulisi kalliiksi".
Sanoma on selvä. Jos Karjala palautuisi, se tulisi "kalliiksi".
Voi olla, tai voipa olla olemattakin, mutta asia pitää aina analysoida.
Kalliiksi kenelle? Milloin? Kuka esittää laskun? Mikä on laskun summa, eräpäivä ja kenen tilille se maksetaan?
Asia on niin tärkeä, että se pitää ottaa käsittelyyn useassa eri blogikirjoituksessa.
Avataan keskustelu tarkastelemalla ensin mistä rahaa tulee Karjalaan ja miten sitä verotetaan.
RAHAA TULEE KARJALAAN
1) Yksityiset suomalaiset yritykset ottavat omalta pankkitililtään omaa rahaa, jolla ne lähtevät työllistämään suomalaisia (tai venäläisiä nykyasukkaita) omiin projekteihinsa.
2) Yksityiset riippumattomat kansalaisjärjestöt siirtävät säästöjään Karjala-projekteihin.
3) Yksityiset ulkomaiset yritykset tuovat Suomeen rahaa ulkomailta, ja käyttävät sitä työllistääkseen suomalaisia (tai Karjalan nykyasukkaita) omiin projekteihinsa.
4) Yksityiset suomalaiset, ehkä enimmäkseen karjalaiset, käyttävät omia säästöjään tehdäkseen hankintoja tai työllistääkseen työmiehiä omilla tonteillansa.
5) Yksityiset suomalaiset tekevät omasta aloitteestaan päätöksiä lahjoittaa omaa rahaansa Karjala-projekteihin.
6) Ulkomaiset hyväntekeväisyysjärjestöt ovat keränneet varoja, joilla halutaan auttaa hädänalaisia Karjalassa.
7) Venäläiset yritykset sijoittavat Karjalaan.
8) Karjalan nykyiset yritykset investoivat Karjalaan.
MITEN VALTIO ANSAITSEE KARJALALLA
1) Kun yksityiset yritykset sijoittavat omia varojaan Karjalaan, valtio perii jo toisen kuukauden 10. päivä maksettujen palkkojen ennakonpidätykset. Nämä pidätykset tulevat yritysten omasta budjetista.
2) Karjalan nykyiset yritykset tulevat Suomen valtion verotuksen piiriin. Nykyinen työvoima tulee ennakonpidätysten alaisiksi. Voitolliset yritykset alkavat maksaa voittoveroa. Tehdyistä ostoista lasketaan arvonlisävero.
3) Karjalan suomalaisten ennen sotia omistamat 40 000 pientilaa tulevat heti kiinteistöverotuksen kohteiksi, kun ne on lunastettu omaan käyttöön.
4) Karjalaan tehdyistä vähittäiskaupan investoinneista alkaa kertyä arvonlisäveroa sen jälkeen, kun kaupat on avattu vähittäismyynnille.
5) Karjalan jälleenrakentamiseen tarvittava materiaali lisää suomalaisten tehtaiden kysyntää. Kasvanut liikevaihto johtaa arvonlisäverokertymän kasvuun. Mahdollinen lisätyövoima tarkoittaa kasvavaa ennakonperintää Suomen valtiolle. Liikevaihdon kasvu tarkoittaa myös voittojen lisääntymistä ja valtion verotulojen kasvua.
6) Lisääntynyt liikenne nyky-Suomesta Karjalaan ja takaisin tarkoittaa sekä bensiiniveron kertymän kasvua että yleensä lisääntynyttä liikevaihtoa liikennepalvelujen osalta.
7) Karjalan metsävarat ja muut luonnonvarat lisäävät yksityisiä tuloja, ja sitä kautta myös valtion verotuloja.
8) Karjalan kiinteistöjen, pientilojen yms. omaisuusratkaisut lisäävät voimakkaasti kiinteistökauppoja ja muita toimia, joiden takia valtion leimaverotulot ja muut hallintomaksutulot kasvavat.
-
perjantai 2. tammikuuta 2009
Kirja-arvostelu "Karjalan palautus kuin tukka takussa"
Maisteri Veikko Saksi on 2000-luvun Herra Karjalanpalautus, jonka saavutukset ja toiminta ylittävät kaikkien muiden elävien suomalaisten ansiot tällä saralla.
Saksin tuore kirja Karjalan palautus kuin tukka takussa on ainutlaatuinen teos aiheesta, jota Suomessa on harvoin käsitelty. Kirjahyllyssäni on tuskin puolta tusinaa tätä teemaa käsittelevää kirjaa.
Veikko Saksi vetää tunnetusti ProKarelian nettisivustoa. Sinne on koottu laaja valikoima materiaalia, mutta suuren osan sivuston kirjoituksista kirjoittaa Saksi itse.
Näistä kirjoituksista on koottu tämä Tallinnassa painettu pehmeäkantinen nide. Kirja on eittämättä pamfletti, mutta 240-sivuisena siinä riittää luettavaa.
Kirja koostuu helposti luettavista nettikolumneista, joita kutakin värittää Jouko Rostilan "pilapiirros". Tämä materiaali on arvokas lisä kirjan herättämään keskusteluun.
Kirja koostuu 33 artikkelista, joista kussakin toistetaan samoja teemoja. Saksin ajatuksiin on helppo yhtyä: miksi me vaikenemme? Miksi ylläpidämme syyllisyyttä? Miksi emme ole Karjala-kysymyksen edessä yhtä avoimia kuin yleisissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä.
Saksia on joskus arvosteltu käsitteen win-win liiallisestakin toistamisesta. Useimmissa artikkeleissa toistuu tämä käsite. Toistolla on kuitenkin selkeä tavoite. Sillä pyritään helpottamaan ahaa-elämyksen syntymistä.
Jos Saksi olisi vilauttanut win-win-käsitteen yhteen tai kahteen kertaan, sitä ei olisi huomattu. Nyt se pomppaa näkyville jokaisessa artikkelissa, ja se vaatii ajattelemaan.
Jos Karjalan palautus on win-win-tapahtuma, eli sellainen, jossa sekä Venäjä että Suomi hyötyvät (toki hyvin eri tavoin), silloin "Karjalan palautus tietää sotaa" tai "Suomi tarvitsee Natoa ottaakseen Karjalan takaisin" osoittautuvat pelkäksi sotahullujen propagandaksi.
Saksin kirja on sopivaa iltaluettavaa - itse jaksoin käydä yhden tai korkeintaan kaksi lukua kerrallaan. Tahti on sopiva. Näin pystyy askel kerrallaan arvioimaan omia ennakkoluulojaan tai kieroon kasvaneita asenteitaan.
Kirjan pamflettimainen luonne johtaa siihen, että se on vahvimmillaan asennemuokkaajana ja rohkaisijana ajattelemaan toisin kuin mihin suomettunut Suomi on meitä kaikkia aivopessyt.
Sen sijaan faktatiedot ovat niin ja näin. Saksi heittelee lukuja tai väitteitä ilman minkäänlaisia lähdeviitteitä tai tarkennuksia. On todennäköistä, että osa näistä "faktoista" onkin ainakin osittain virheellisiä. Toisaalta tämä ei haittaa pamflettikirjassa, jonka oleellinen anti on uusien ajatusten herättämisessä, ei numeroiden tai vuosilukujen luettelemisessa.
Itse hankin kirjan Lappeenrannan Karjala-myymälästä. Se on tietääkseni ainoa Karjala-aiheisiin kirjoihin ja tuotteisiin erikoistunut vähittäiskauppa koko Suomessa. Asialla on merkitystä. Jos Yhdysvalloissa tai jossakin muussa moniarvoisessa yhteiskunnassa olisi jokin vaiettu kysymys, josta olisi vaikea löytää tietoa, aiheen ympärille syntyisi "resource center" -tyyppistä infoa. Aiheesta kiinnostuneet jakaisivat tietoa siitä, mistä voisi parhaiten löytää vaietusta kysymyksestä tietoa, kirjallisuutta tai peräti myyntipisteitä. Karjala on sellainen vaiettu kysymys, josta on hankala löytää materiaalia. Saksin kirja tuskin tulee löytämään tietään suurten kirjakauppaketjujen myyntitiskeille, joten kirjaa pitää hieman etsiskellä.
Toivoisin tietysti toisin. Kirjan tulisi löytyä jokaisen suomalaisen yöpöydältä - lukukokemus voisi vapauttaa useammankin suomalaisen turhista ennakkoluuloista tai asenteista. Ja mikä onkaan mukavempaa kuin vapautuminen turhista kahleista!
Veikko Saksi: Karjalan palautus kuin tukka takussa
ISBN 978-951-98494-3-0
Saksin tuore kirja Karjalan palautus kuin tukka takussa on ainutlaatuinen teos aiheesta, jota Suomessa on harvoin käsitelty. Kirjahyllyssäni on tuskin puolta tusinaa tätä teemaa käsittelevää kirjaa.
Veikko Saksi vetää tunnetusti ProKarelian nettisivustoa. Sinne on koottu laaja valikoima materiaalia, mutta suuren osan sivuston kirjoituksista kirjoittaa Saksi itse.
Näistä kirjoituksista on koottu tämä Tallinnassa painettu pehmeäkantinen nide. Kirja on eittämättä pamfletti, mutta 240-sivuisena siinä riittää luettavaa.
Kirja koostuu helposti luettavista nettikolumneista, joita kutakin värittää Jouko Rostilan "pilapiirros". Tämä materiaali on arvokas lisä kirjan herättämään keskusteluun.
Kirja koostuu 33 artikkelista, joista kussakin toistetaan samoja teemoja. Saksin ajatuksiin on helppo yhtyä: miksi me vaikenemme? Miksi ylläpidämme syyllisyyttä? Miksi emme ole Karjala-kysymyksen edessä yhtä avoimia kuin yleisissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä.
Saksia on joskus arvosteltu käsitteen win-win liiallisestakin toistamisesta. Useimmissa artikkeleissa toistuu tämä käsite. Toistolla on kuitenkin selkeä tavoite. Sillä pyritään helpottamaan ahaa-elämyksen syntymistä.
Jos Saksi olisi vilauttanut win-win-käsitteen yhteen tai kahteen kertaan, sitä ei olisi huomattu. Nyt se pomppaa näkyville jokaisessa artikkelissa, ja se vaatii ajattelemaan.
Jos Karjalan palautus on win-win-tapahtuma, eli sellainen, jossa sekä Venäjä että Suomi hyötyvät (toki hyvin eri tavoin), silloin "Karjalan palautus tietää sotaa" tai "Suomi tarvitsee Natoa ottaakseen Karjalan takaisin" osoittautuvat pelkäksi sotahullujen propagandaksi.
Saksin kirja on sopivaa iltaluettavaa - itse jaksoin käydä yhden tai korkeintaan kaksi lukua kerrallaan. Tahti on sopiva. Näin pystyy askel kerrallaan arvioimaan omia ennakkoluulojaan tai kieroon kasvaneita asenteitaan.
Kirjan pamflettimainen luonne johtaa siihen, että se on vahvimmillaan asennemuokkaajana ja rohkaisijana ajattelemaan toisin kuin mihin suomettunut Suomi on meitä kaikkia aivopessyt.
Sen sijaan faktatiedot ovat niin ja näin. Saksi heittelee lukuja tai väitteitä ilman minkäänlaisia lähdeviitteitä tai tarkennuksia. On todennäköistä, että osa näistä "faktoista" onkin ainakin osittain virheellisiä. Toisaalta tämä ei haittaa pamflettikirjassa, jonka oleellinen anti on uusien ajatusten herättämisessä, ei numeroiden tai vuosilukujen luettelemisessa.
Itse hankin kirjan Lappeenrannan Karjala-myymälästä. Se on tietääkseni ainoa Karjala-aiheisiin kirjoihin ja tuotteisiin erikoistunut vähittäiskauppa koko Suomessa. Asialla on merkitystä. Jos Yhdysvalloissa tai jossakin muussa moniarvoisessa yhteiskunnassa olisi jokin vaiettu kysymys, josta olisi vaikea löytää tietoa, aiheen ympärille syntyisi "resource center" -tyyppistä infoa. Aiheesta kiinnostuneet jakaisivat tietoa siitä, mistä voisi parhaiten löytää vaietusta kysymyksestä tietoa, kirjallisuutta tai peräti myyntipisteitä. Karjala on sellainen vaiettu kysymys, josta on hankala löytää materiaalia. Saksin kirja tuskin tulee löytämään tietään suurten kirjakauppaketjujen myyntitiskeille, joten kirjaa pitää hieman etsiskellä.
Toivoisin tietysti toisin. Kirjan tulisi löytyä jokaisen suomalaisen yöpöydältä - lukukokemus voisi vapauttaa useammankin suomalaisen turhista ennakkoluuloista tai asenteista. Ja mikä onkaan mukavempaa kuin vapautuminen turhista kahleista!
Veikko Saksi: Karjalan palautus kuin tukka takussa
ISBN 978-951-98494-3-0
torstai 1. tammikuuta 2009
Sananvapaus: miksi Karjalasta täytyy puhua?
Karjalasta puhutaan. Kuitenkin nettikeskusteluissa karjalakeskusteluihin ryntää aina niitä, jotka haluaisivat hillitä keskustelua tai suorastaan haukkuvat muut keskustelijat.
Sinänsä Karjala-keskustelu ei välttämättä ole ainoa aihe, jossa ilmenee muiden keskustelijoiden haukkumista ja jutustelun vetämistä sivuraiteille.
Karjala on kuitenkin täysin poikkeava keskusteluaihe, koska siihen liittyy niin paljon kollektiviista surua, tabuja ja padottua vihaa (tai muita padottuja tunteita).
Karjalasta ja Karjalan palautuksesta täytyy saada puhua, ja siihen on ainakin kolme hyvää syytä:
1) Jos Karjala ei palaudu
Oletetaan sellainen epätodennäköinen skenaario, ettei Karjalaa palauteta enää milloinkaan itsenäisen Suomen yhteyteen.
Kannattaako siis Karjalasta enää puhua, tai "elämöidä"?
Kyllä. Totta kai.
Jos Karjala ei palaudu, silloin voidaan todeta: ainakin saimme vapaasti keskustella.
Jos Karjala ei palaudu ja siitä on puhuttu vapaasti: ainakin teimme kaikkemme. Katsoimme mihin se riittää. Tämä asia kuitenkaan ei tullut kuntoon, mutta ainakin siitä saatiin hyvät väittelyt.
Puhuminen auttaa myös silloin, kun ahdistaa. Jos puhuminen kielletään, silloin ahdistaa vielä enemmän. Vapaa keskustelu on henkistä terapiaa. Siksi usein vaaditaan:
Vapauttakaa Karjala-keskustelu!
2) Karjala palautuu, koska siitä puhutaan
Silloin kun Karjalan palauttamisesta ei puhuttu mediassa tai missään julkisuudessa, silloin Karjala pysyi Neuvostoliiton osana.
Voidaan vain jossitella, jos Suomessa olisi vallinnut sananvapaus vuoden 1944 jälkeen niin kauan kuin punafasistinen imperiumi oli olemassa, olisiko Karjala voitu palauttaa roistoimperiumin olemassaolon aikana tai välittömästi sen jälkeen.
Suomi on kuin konserttisali, jossa jokainen pysyy paikallaan eikä tee mitään. Jos yksi ihminen aloittaa voimakkaan taputtamisen, pian siihen yhtyy muutkin ja lopulta koko sali taputtaa.
Jos kukaan ei avaa suutaan, ei kukaan puhu Karjalasta.
Suomessa ei ole sellaista automaattista Karjala-keskustelua, joka on ajasta ja paikasta riippumatta aina olemassa.
Karjalasta täytyy varta vasten alkaa puhua, koska aihe ei esiinny mediassa kuin harvoin jos silloinkaan.
Jos yksi ihminen aloittaa avoimen Karjalan palautuskeskustelun, siihen voi liittyä. Jos kukaan ei aloita, ei olemattomaan keskusteluun tietenkään voi osallistua.
Keskustelu on ehdoton edellytys Karjalan palauttamiselle. Jokainen on tervetullut osallistumaan rakentavaan, asialliseen Karjala-keskusteluun. Se saattaa johtaa myönteiseen lopputulokseen.
3) Karjala palautuu keskustelusta riippumatta
Oletetaan sellainen toivottava skenaario, että Venäjä oma-aloitteisesti palauttaa Karjalan.
Jos Karjalasta on ehditty keskustella tätä tilannetta ennen, on kansalaisilla edes jonkinlainen peruskäsitys siitä, mikä alue on kyseessä, mikä on sen historia ja miksi puhutaan Karjalan "palauttamisesta".
Terve suomalainen itsetunto ei ylläpidä tabuja eikä pelkää mörköjä tai karhuja tai ryssiä.
Henkisesti terve suomalainen keskustelee mistä aiheesta tahansa, myös Karjalasta, sen palauttamisesta, sen historian vaiheista, Neuvostoliiton punafasistisesta aluelaajennuksesta, jota se edisti väkivallalla ja hyökkäyssodilla jne.
Jos Karjala palautuu keskustelusta riippumatta, hyvä. Tulipahan etukäteen käytyä kaikki mahdolliset kysymykset läpi, niin ei tule yllätyksiä!
Sinänsä Karjala-keskustelu ei välttämättä ole ainoa aihe, jossa ilmenee muiden keskustelijoiden haukkumista ja jutustelun vetämistä sivuraiteille.
Karjala on kuitenkin täysin poikkeava keskusteluaihe, koska siihen liittyy niin paljon kollektiviista surua, tabuja ja padottua vihaa (tai muita padottuja tunteita).
Karjalasta ja Karjalan palautuksesta täytyy saada puhua, ja siihen on ainakin kolme hyvää syytä:
1) Jos Karjala ei palaudu
Oletetaan sellainen epätodennäköinen skenaario, ettei Karjalaa palauteta enää milloinkaan itsenäisen Suomen yhteyteen.
Kannattaako siis Karjalasta enää puhua, tai "elämöidä"?
Kyllä. Totta kai.
Jos Karjala ei palaudu, silloin voidaan todeta: ainakin saimme vapaasti keskustella.
Jos Karjala ei palaudu ja siitä on puhuttu vapaasti: ainakin teimme kaikkemme. Katsoimme mihin se riittää. Tämä asia kuitenkaan ei tullut kuntoon, mutta ainakin siitä saatiin hyvät väittelyt.
Puhuminen auttaa myös silloin, kun ahdistaa. Jos puhuminen kielletään, silloin ahdistaa vielä enemmän. Vapaa keskustelu on henkistä terapiaa. Siksi usein vaaditaan:
Vapauttakaa Karjala-keskustelu!
2) Karjala palautuu, koska siitä puhutaan
Silloin kun Karjalan palauttamisesta ei puhuttu mediassa tai missään julkisuudessa, silloin Karjala pysyi Neuvostoliiton osana.
Voidaan vain jossitella, jos Suomessa olisi vallinnut sananvapaus vuoden 1944 jälkeen niin kauan kuin punafasistinen imperiumi oli olemassa, olisiko Karjala voitu palauttaa roistoimperiumin olemassaolon aikana tai välittömästi sen jälkeen.
Suomi on kuin konserttisali, jossa jokainen pysyy paikallaan eikä tee mitään. Jos yksi ihminen aloittaa voimakkaan taputtamisen, pian siihen yhtyy muutkin ja lopulta koko sali taputtaa.
Jos kukaan ei avaa suutaan, ei kukaan puhu Karjalasta.
Suomessa ei ole sellaista automaattista Karjala-keskustelua, joka on ajasta ja paikasta riippumatta aina olemassa.
Karjalasta täytyy varta vasten alkaa puhua, koska aihe ei esiinny mediassa kuin harvoin jos silloinkaan.
Jos yksi ihminen aloittaa avoimen Karjalan palautuskeskustelun, siihen voi liittyä. Jos kukaan ei aloita, ei olemattomaan keskusteluun tietenkään voi osallistua.
Keskustelu on ehdoton edellytys Karjalan palauttamiselle. Jokainen on tervetullut osallistumaan rakentavaan, asialliseen Karjala-keskusteluun. Se saattaa johtaa myönteiseen lopputulokseen.
3) Karjala palautuu keskustelusta riippumatta
Oletetaan sellainen toivottava skenaario, että Venäjä oma-aloitteisesti palauttaa Karjalan.
Jos Karjalasta on ehditty keskustella tätä tilannetta ennen, on kansalaisilla edes jonkinlainen peruskäsitys siitä, mikä alue on kyseessä, mikä on sen historia ja miksi puhutaan Karjalan "palauttamisesta".
Terve suomalainen itsetunto ei ylläpidä tabuja eikä pelkää mörköjä tai karhuja tai ryssiä.
Henkisesti terve suomalainen keskustelee mistä aiheesta tahansa, myös Karjalasta, sen palauttamisesta, sen historian vaiheista, Neuvostoliiton punafasistisesta aluelaajennuksesta, jota se edisti väkivallalla ja hyökkäyssodilla jne.
Jos Karjala palautuu keskustelusta riippumatta, hyvä. Tulipahan etukäteen käytyä kaikki mahdolliset kysymykset läpi, niin ei tule yllätyksiä!
Karjalakeskustelu ja vuosi 2008
Päättynyt vuosi oli tyydyttävä, jos sitä arvioidaan sananvapauden ja keskustelun avoimuuden osalta. Tilanne parani joulukuussa, kun Yleisradio kunnostautui näyttämällä melkeinpä päivittäin dokumentteja Karjalasta. Useissa näistä puhuttiin avoimesti myös Karjalan palautuksesta, puolesta ja vastaan.
Sen sijaan painettu media, etenkin Helsingin Sanomat, vaikeni suomettuneeseen tyyliinsä koko aiheesta.
Vuoden aikana jatkettiin vielä keskustelua siitä, mitä Mauno Koivisto halusi ja mitä uuden Venäjän johto halusi Karjalan suhteen vuonna 1991. Keskustelussa vuonna 2007 oli saatu todisteet siitä, että Koivisto sai lähestymistä mutta esti Karjalan palautuskeskustelun etenemisen.
Kielteinen keskustelukulttuuri liittyy jatkosotaan. Kansakunnalla olisi oleellisempiakin kysymyksiä kuin jatkosodan yksityiskohdat. Silti presidentin kutsumaa foorumia myöten kansallinen itseruoskinta halusi päätyä lopputulokseen, jossa demokraattinen ja Karjalansa juuri menettänyt Suomi sotikin pyrkien natsien sodanpäämääriin.
Myönteisenä aiheena keskustelussa oli aikansa lakia rikkonen sotatuomionäytelmän tuomioiden purkaminen. Korkein Hallinto-oikeus väittä purkamista mahdottomaksi, mutta asiasta kuitenkin keskusteltiin. Toistaiseksi kansakunta tuomitsi itse itsensä, vaikka valvontakomissiota tai Neuvostoliittoa ei enää ole.
Korkealla tasolla Karjalaa käsiteltiin myös uuden ulkoministerin Alexander Stubbin myötä. Kävi ilmi, että hänen isänsä Göran Stubb oli asunut Käkisalmen kaupungissa (osoitteessa Vuorikatu 4). Perhe oli tullut Käkisalmeen Viipurista. Stubb ei kuitenkaan antanut Karjalan palautuksen suhteen myönteisiä kannanottoja.
Karjala-keskustelua ylläpiti säännöllisesti sekä ProKarelia että Aluepalautus.
ProKarelia jatkoi keskustelua taustoituksella - suomalaisen itsesensuurin pohtimisella. Toinen linjaus oli Venäjän nykytilan pohdinta, usein kriittisin äänenpainoin.
ProKarelia julkaisi uuden kirjan: Karjalan palautus kuin takku tukassa. Kirjaa arvioidaan tässä blogissa lähiaikoina.
Aluepalautus oli astetta räväkämpi lausunnoissaan. Kaksi merkittävää uutispommia lähti Aluepalautuksen suunnalta:
- Se oli julkistamassa valtausta Suomen ja Viron aluevesien yhtymäalueella. Valtaus oli teknisesti mahdollinen lain vaatimalla 5000 euron talletuksella. Valtaus jätettiin mediassa lähes huomiotta, ja sen todenperäisyyttä jopa epäiltiin. Valtauksen syyksi epäiltiin Nord Stream -kaasuputken rakentamisen estämishalua. Toisaalta juuri tätä perustetta epäiltiin syyksi siihen, että valtaus käytännössä vaiettiin mediassa.
- Aluepalautus sai uhkauksen venäläiseltä äärijärjestöltä. Uhkaukseen kuului vaatimus "rauhoittua" ja lopettaa aluepalautuksen vaatiminen. Vaatimusta vahvistettiin kaukasialaisen iskuryhmällä. Aluepalautus otti yhteyttä Suomen poliisilaitokseen ja väitti tulleensa terroristiuhkauksen kohteeksi. Poliisi ei ottanut asiaa käsitelläkseen. Oliko kyseessä suomettunut Venäjän pelko (Venäjältä tulevien uhkausten asettaminen tärkeysjärjestyksessä korkeammalle tasolle kuin Suomen kansalaisten turvallisuuden suojeleminen)?.
Samaan aikaan laillisia keinoja käytettiin edistämään pakkoluovutetun alueen yksittäisten tonttien palauttamista. Asiaa ajava Kari Silvennoinen vei asian Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen. Myöhemmin annettu tuomio oli pettymys.
Karjalan Liitto jatkoi pysähtyneisyyden aikaansa valitsemalla jälleen hallituspuolueen kansanedustajan jatkamaan toimintaansa. Liittoa on syytetty siitä, että se keskittyy "karjalanpiirakoihin, kansantanhuihin ja kyykkään" eikä Karjalan alkuperäisasukkaiden ihmisoikeuksien ajamiseen.
Vuonna 2008 suomalaiset saivat mahdollisuuden keskustella Karjalasta vain harvoilla siihen erikoistuneilla nettisaiteilla. Suomi24-keskustelu on jo vuosien ajan ollut silkkaa keskustelun terrorisoimista. ProKarelia ja myös Helsingin Sanomien Karjala-keskustelua jatkanut "kestoaiheet" on jo aiemmin lakkautettu.
Keskustelua häiritsee venäläisistä äärilaitaa edustavista suunnista tuleva disinformaatio, jopa pelottelu. Samassa hengessä keskustelua haittaa suomettuneet äänenpainot, jotka korostavat Suomen syyllisyyttä jatkosodassa, ja siten ainakin teoreettista Neuvostoliiton oikeutusta anastaa itsenäiseltä valtiolta tämän laillisia alueita haltuunsa.
Karjala-kysymyksen "onneksi" kansainvälinen talous joutui vakavaan taantumaan. Öljyn ja muiden raaka-aineiden (kaasua lukuun ottamatta) hinnat suorastaan romahtivat. Venäjä oli ehtinyt hintojen ollessa huipussaan osoittaa luonteensa uhittelevana, pullistelevana ja yhä uusia vaatimuksia esittävänä häirikkönä. Öljyn hinnanlasku eittämättä tulee rauhoittamaan Venäjää ainakin jollakin tasolla. Venäjä joutuu etsimään ratkaisuja ongelmiin, eikä enää pelkästään luomaan ongelmia. Karjalan palautus voisi olla sellainen myönnytys kansainväliselle yhteisölle, jolla Venäjä pyrkisi "ostamaan" muita, sille tärkeämpiä etuja.
Vuoden 2009 edetessä seurataan Karjalakeskustelua tiiviisti.
Sen sijaan painettu media, etenkin Helsingin Sanomat, vaikeni suomettuneeseen tyyliinsä koko aiheesta.
Vuoden aikana jatkettiin vielä keskustelua siitä, mitä Mauno Koivisto halusi ja mitä uuden Venäjän johto halusi Karjalan suhteen vuonna 1991. Keskustelussa vuonna 2007 oli saatu todisteet siitä, että Koivisto sai lähestymistä mutta esti Karjalan palautuskeskustelun etenemisen.
Kielteinen keskustelukulttuuri liittyy jatkosotaan. Kansakunnalla olisi oleellisempiakin kysymyksiä kuin jatkosodan yksityiskohdat. Silti presidentin kutsumaa foorumia myöten kansallinen itseruoskinta halusi päätyä lopputulokseen, jossa demokraattinen ja Karjalansa juuri menettänyt Suomi sotikin pyrkien natsien sodanpäämääriin.
Myönteisenä aiheena keskustelussa oli aikansa lakia rikkonen sotatuomionäytelmän tuomioiden purkaminen. Korkein Hallinto-oikeus väittä purkamista mahdottomaksi, mutta asiasta kuitenkin keskusteltiin. Toistaiseksi kansakunta tuomitsi itse itsensä, vaikka valvontakomissiota tai Neuvostoliittoa ei enää ole.
Korkealla tasolla Karjalaa käsiteltiin myös uuden ulkoministerin Alexander Stubbin myötä. Kävi ilmi, että hänen isänsä Göran Stubb oli asunut Käkisalmen kaupungissa (osoitteessa Vuorikatu 4). Perhe oli tullut Käkisalmeen Viipurista. Stubb ei kuitenkaan antanut Karjalan palautuksen suhteen myönteisiä kannanottoja.
Karjala-keskustelua ylläpiti säännöllisesti sekä ProKarelia että Aluepalautus.
ProKarelia jatkoi keskustelua taustoituksella - suomalaisen itsesensuurin pohtimisella. Toinen linjaus oli Venäjän nykytilan pohdinta, usein kriittisin äänenpainoin.
ProKarelia julkaisi uuden kirjan: Karjalan palautus kuin takku tukassa. Kirjaa arvioidaan tässä blogissa lähiaikoina.
Aluepalautus oli astetta räväkämpi lausunnoissaan. Kaksi merkittävää uutispommia lähti Aluepalautuksen suunnalta:
- Se oli julkistamassa valtausta Suomen ja Viron aluevesien yhtymäalueella. Valtaus oli teknisesti mahdollinen lain vaatimalla 5000 euron talletuksella. Valtaus jätettiin mediassa lähes huomiotta, ja sen todenperäisyyttä jopa epäiltiin. Valtauksen syyksi epäiltiin Nord Stream -kaasuputken rakentamisen estämishalua. Toisaalta juuri tätä perustetta epäiltiin syyksi siihen, että valtaus käytännössä vaiettiin mediassa.
- Aluepalautus sai uhkauksen venäläiseltä äärijärjestöltä. Uhkaukseen kuului vaatimus "rauhoittua" ja lopettaa aluepalautuksen vaatiminen. Vaatimusta vahvistettiin kaukasialaisen iskuryhmällä. Aluepalautus otti yhteyttä Suomen poliisilaitokseen ja väitti tulleensa terroristiuhkauksen kohteeksi. Poliisi ei ottanut asiaa käsitelläkseen. Oliko kyseessä suomettunut Venäjän pelko (Venäjältä tulevien uhkausten asettaminen tärkeysjärjestyksessä korkeammalle tasolle kuin Suomen kansalaisten turvallisuuden suojeleminen)?.
Samaan aikaan laillisia keinoja käytettiin edistämään pakkoluovutetun alueen yksittäisten tonttien palauttamista. Asiaa ajava Kari Silvennoinen vei asian Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen. Myöhemmin annettu tuomio oli pettymys.
Karjalan Liitto jatkoi pysähtyneisyyden aikaansa valitsemalla jälleen hallituspuolueen kansanedustajan jatkamaan toimintaansa. Liittoa on syytetty siitä, että se keskittyy "karjalanpiirakoihin, kansantanhuihin ja kyykkään" eikä Karjalan alkuperäisasukkaiden ihmisoikeuksien ajamiseen.
Vuonna 2008 suomalaiset saivat mahdollisuuden keskustella Karjalasta vain harvoilla siihen erikoistuneilla nettisaiteilla. Suomi24-keskustelu on jo vuosien ajan ollut silkkaa keskustelun terrorisoimista. ProKarelia ja myös Helsingin Sanomien Karjala-keskustelua jatkanut "kestoaiheet" on jo aiemmin lakkautettu.
Keskustelua häiritsee venäläisistä äärilaitaa edustavista suunnista tuleva disinformaatio, jopa pelottelu. Samassa hengessä keskustelua haittaa suomettuneet äänenpainot, jotka korostavat Suomen syyllisyyttä jatkosodassa, ja siten ainakin teoreettista Neuvostoliiton oikeutusta anastaa itsenäiseltä valtiolta tämän laillisia alueita haltuunsa.
Karjala-kysymyksen "onneksi" kansainvälinen talous joutui vakavaan taantumaan. Öljyn ja muiden raaka-aineiden (kaasua lukuun ottamatta) hinnat suorastaan romahtivat. Venäjä oli ehtinyt hintojen ollessa huipussaan osoittaa luonteensa uhittelevana, pullistelevana ja yhä uusia vaatimuksia esittävänä häirikkönä. Öljyn hinnanlasku eittämättä tulee rauhoittamaan Venäjää ainakin jollakin tasolla. Venäjä joutuu etsimään ratkaisuja ongelmiin, eikä enää pelkästään luomaan ongelmia. Karjalan palautus voisi olla sellainen myönnytys kansainväliselle yhteisölle, jolla Venäjä pyrkisi "ostamaan" muita, sille tärkeämpiä etuja.
Vuoden 2009 edetessä seurataan Karjalakeskustelua tiiviisti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)