Martti Ahtisaari asteli arvovaltaisen yleisön eteen Norjan Oslossa 10.12.2008 ja avasi suunsa. Seurasi ennen kokematon puhe.
I too was a child affected by a war. I was only two years old when, as a result of an agreement on spheres of interest between Hitler’s Germany and Stalin’s Soviet Union, war broke out, forcing my family to leave soon thereafter the town of Viipuri. Like several hundred thousand fellow Karelians, we became refugees in our own country as great power politics caused the borders of Finland to be redrawn and left my home town as part of the Soviet Union. This childhood experience contributed to my commitment to working on the resolution of conflicts.
Ahtisaari teki historiaa. Ensimmäisenä suomalaisena presidenttinä, missään arvovaltaisessa tilaisuudessa, hän paljasti Suomen Karjalan menetyksen historialliset taustat näin:
Myös minä olen ollut sodan vaikutuksiin joutunut lapsi. Olin vain kaksivuotias kun, Hitlerin Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton etupiirisopimuksen seurauksena, sota syttyi, pakottaen perheeni pian sen jälkeen jättämään taakseen Viipurin kaupungin. Kuten useat sadat tuhannet muut karjalaiset, meistä tuli pakolaisia omassa maassamme kun suurvaltapolitiikka pakotti Suomen rajojen uudelleenpiirtämisen, ja jätti kotikaupunkini Neuvostoliiton osaksi. Tämä lapsuuden kokemus oli lisäämässä haluani työskennellä konfliktien ratkaisussa.
Yksikään suomalainen lehti tai televisiokanava ei näytä uutisoineen tätä jymyuutista. Että suomalainen presidentti, tosin entinen sellainen, mutta kuitenkin Nobelin rauhanpalkinnon voittaja, avaa suunsa ja toteaa Karjalan menetyksen johtuvan Hitlerin Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton tekemän etupiirijaon jälkeen syntyneestä sodasta.
Ahtisaari sanoo, että
Hitlerin ja Stalinin yhteistyö synnytti sodan.
Hitlerin ja Stalinin yhteistyö johti pakolaisaaltoon.
Suurvaltapolitiikka johti uuteen rajaan.
Uhreja oli satoja tuhansia.
Rajansiirto siirsi Viipurin Neuvostoliiton osaksi.
Tähän syyllisiä ovat Hitler ja Stalin ja heidän sopimuksensa.
Tällaista historiankirjoitusta ei ole kuultu suomalaisen presidentin suusta, eikä liioin Nobelin rauhanpalkinnon saajan suusta.
Tämä, eittämättä todellinen, historiantulkinta ei herättänyt suomalaista mediaa, mutta täällä oleva artikkeli väittää venäläisen Pravda-nettilehden heränneen väittämään tällaista:
Ilmeisestikään Ahtisaari ei lepää niin kauan kuin Viipuri on osa Venäjää ja sitä asiaahan Suomi ei saa korjattua ilman Natoa.
Karjala-keskustelu on siis saanut uusia sävyjä. Yhtäältä on kerrattu totuudenmukaista historiaa erittäin arvovaltaisessa tilanteessa. Toisaalta Suomen media on vaiennut täysin. Ja kolmanneksi, Venäjä on jälleen vihjannut, että Karjala-kysymys on edelleen olemassa.
Tämä tapahtuma on osaltaan ollut rohkaisemassa tämän blogin luomisessa. Tarkoitus on kerrata tosiasioita Karjalasta, tarkastella kriittisesti keskustelua Karjalan palautuksesta ja pyrkiä löytämään jonkinlainen konsensus kaikista kiistakysymyksistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti