lauantai 27. joulukuuta 2008

Karjala ja "väestöongelma"

Olen viime viikkoina lukenut paljon blogeja, joissa käsitellään avoimesti maahanmuutto-ongelmaa. Tunnetuin näistä blogeista on kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahon Scripta, mutta myös muita herkullisia on, kuten tämä , jossa on myös paljon kiinnostavia linkkejä.

Blogit ovat erinomainen asia käsitellä asiallisesti ja perusteellisesti kysymyksiä, jotka askarruttavat suomalaisia, mutta joista eivät mediavaltaa käyttävät monopolilehdet tai muut mielipidevaikuttavat halua puhua.

Koska maahanmuutto on kuuma peruna, josta löytyy loputtomasti debattia netissä, on syytä analysoida Karjala-kysymystä tässä valossa.

Olisiko Karjalan palautus pelottava maahanmuuttopainajainen? Pitääkö Karjalan palautusta vastustaa maahanmuuttopainajaisten takia?

KARJALAN NYKYVÄESTÖ

Karjalan nykyväestön määrää voi arvioida venäläisistä lähteistä. Vuonna 2002 järjestettiin väestönlaskenta, jonka tulokset eivät ole sellaisenaan käytettävissä. On kuitenkin tehty arviolaskelma Karjalan nykyasukkaiden määrästä. Se näyttää tältä:

Karjalan Kannas 274 816
Laatokan Karjala 96 330

Lukuja voidaan tarkastella myöhemmin tarkemmin jossakin toisessa kirjoituksessa.

Yhteensä Suomen pakkoluovuttamassa Karjalassa asui siis vuonna 2002

371 146 sielua.

Entäs nyt? Venäjän laskennallinen väestönkasvu on ollut viime vuosina -0,6% eli siis miinusmerkkinen.

Jos tämä luku sovelletaan sellaisenaan Karjalan asukaslukuun, vuonna 2005 Karjalassa olisi asunut 364 361 asukasta, vuonna 2007 tasan 360 000 asukasta ja vuonna 2009 355 694 asukasta.

VISIO 1 - KAIKKI JÄÄVÄT KARJALAAN

Karjala palautuu, ja noin 350 000 asukasta jää asumaan Karjalaan. Hyvin epätodennäköinen skenario, jossa Venäjä ei onnistuisi vaatimaan yhdenkään työntekijänsä (rajavartiosto, miliisi, armeija, virkamiehet, näiden perheet ja viiteryhmät) siirtämistä palvelemaan uusvanhaa rajaa. Venäjä näkisi tilanteen, jossa se menettäisi pari sataa tuhatta työikäistä virkamiestä, miliisiä, rajavartijaa, upseeria jne. Suostuisiko Venäjä tällaiseen työvoiman menetykseen?

VISIO 2 - SIVIILIVÄESTÖ JÄÄ KARJALAAN

Karjala palautuu. Venäjä kutsuu uusvanhalle rajalleen rajavartioston ja muut virkamiehet, miliisit, armeijan henkilöstön, näiden perheet ja viiteryhmät Rajajoen itäpuolelle palvelemaan Venäjän Federaatiota, kuten he tekevät tälläkin hetkellä. ProKarelian arvio:

Karjalaan jäisi 200 000 asukasta.

VISIO 3 - SUURIN OSA MUUTTAA POIS

Karjala palautuu. Edellä maininnut virkamieskunta viiteryhmineen siirtyy palvelemaan isänmaataan uusvanhan rajan tuntumaan. Lisäksi muualta Venäjältä, Ukrainasta tai Valko-Venäjältä vuoden 1944 jälkeen siirretty väestö ainakin osittain palaa alkuperäiselle kotiseudullensa. Suuri osa nuorisosta näkee tilaisuutensa tulleen ja muuttaa houkuttelevaan Pietariin tai Petroskoihin.

Karjalaan jää 100 000 asukasta tai alle.

VISIO 4 - LÄHES KAIKKI MUUTTAVAT POIS

Karjala palautuu. Kaikki kohdan kolme ihmiset muuttavat pois, ja lisäksi Venäjä evakuoi puolipakolla muutkin pois. Vain harvat eläkeläiset, aktiiviset nuoret aikuiset tai suomensukuiset vastustavat pakkoevakuointia ja jäävät Karjalaan.

Karjalaan jää 10 000 asukasta.

KARJALAN NYKYASUKKAIDEN KOHTALOITA

Jos Karjala palautuu, sinne jää asukkaita. Tarkastellaan visio 2:n mukaista skenaariota, jossa Karjalaan jää 200 000 nykyasukasta. Mitä sitten tapahtuu?

Visio 1 - kaikki jäävät paikalleen

Tässä visiossa Suomen yhteyteen liitetty Karjala (raja siirretään uusvanhalle paikalleen) avaa nykyisen rajan, jonka yli saa esteettömästi liikkua kaikista sen nykyisistä kohdistaan.

Kukaan nykyasukas ei muuta nykyisen Suomen alueelle, jolloin mikään ei väestöllisesti muutu nykyisen Suomen alueella.

Suomeen palautettava Karjala on tällöin 200 000 asukkaan alue, jonka väestöntiheys on 7,4 asukasta neliökilometrillä. Se on huomattavasti harvemmin asuttu kuin nykyinen Suomi (16 asukasta neliökilometrillä), puhumattakaan samojen leveysasteiden Suomesta (noin 30-40 asukasta neliökilometrillä).

Suomeen liittyy siis harvaan asuttu alue, jonne mahtuu moninkertainen muu väestö, jotta päädyttäisiin samaan väestöntiheyteen kuin missä nykyinen Suomi on.

Visio 2 - muuttoja Suomen sisällä 50/50

Karjalan palauduttua 100 000 asukasta jää Karjalaan. Tällöin Suomeen liittyy alue, jossa väestöntiheys on enää 3,7 asukasta neliökilometrillä.

Muun Suomen alueelle tulee 100 000 asukasta. Näiden ihmisten vaikutus nykyisen Suomen väestöntiheyteen on 0,3 asukasta neliökilometrillä. Suomen asukastiheys muuttuisi siis 16 + 0,3 = 16,3 asukasta neliökilometrillä.

Jokaista nykyiseen Suomeen muuttavaa nykyasukasta vastaisi 52 suomalaista. Sadan satunnaisen suomalaisen joukossa olisi siis kaksi Karjalan nykyasukasta.

Jos nämä asukkaat jakaantuisivat tasan jokaiseen Suomen kuntaan (ennen vuodenvaihteen kuntaliitoksia), jokaiseen kuntaan tulisi noin 240 Karjalan nykyasukasta. Pienissä kunnissa he olisivat näkyvä väestönosa, kaupungeissa heitä ei erottaisi katukuvassa.

Jos väestö jakautuisi suhteessa kaupungin tai kunnan asutukseen, Helsinkiin riittäisi runsaat 10 000 Karjalan nykyasukasta, Tampereelle noin 4200 asukasta.

Visio 3 - kaikki nykyasukkaat nykyiseen Suomeen

Jos Karjalan palauduttua kaikki nykyasukkaat siirtyisivät nykyisen Suomen puolelle, lukemat voidaan kertoa kahdella edellisestä tarkastelusta. Kussakin sadan suomalaisen joukossa olisi neljä Karjalasta siirtynyttä nykyasukasta.

Karjalassa tilanne olisi dramaattisempi. Koko Viipuri tyhjenisi täysin. Kaikki vanhat kaupunkiasunnot voitaisiin palauttaa alkuperäisille omistajilleen. Kaikki tontit olisivat palautettavissa alkuperäisomistajille.

Karjala "palautuisi tyhjänä", mutta muu Suomi joutuisi asuttamaan 200 000 asukasta.

Visio 4 - paikalleen, nykyiseen Suomeen, EU:n alueelle 33 / 33 / 33

Tässä vaihtoehdossa kolmasosa nykyisistä asukkaista painuisi saman tien Ruotsiin, Saksaan, Portugaliin, Maltalle, mihin kukin haluaisikin. Tällöin Karjalaan jäisi vain 66 000 asukasta, ja Karjalan väestöntiheykseksi jäisi 2,5 asukasta neliökilometrillä. Nykyisen Suomen väestöntiheyden lisäys olisi 0,2 asukasta neliökilometrillä. Muihin EU-maihin "katoaisi" loput.

Vaikutukset niin Karjalassa kuin nykyisen Suomen alueella olisivat mahdollisimman vähän dramaattisia. Karjala jäisi asutetuksi ainakin osittain, mikä ylläpitäisi pienimuotoista yritystoimintaa päivästä 1 alkaen. Vaikutus nykyiseen Suomeen olisi minimaalinen - kutakin sataa satunnaista asukasta kohti olisi vain yksi uusi asukas.

Visio 5 - kaikki nykyasukkaat EU:n alueelle

Voisi olla myös teoriassa mahdollista, että Karjalan nykyasukkaat tuntisivat olonsa parhaimmaksi siirtymällä mahdollisesti lämpimämpiin tai muuten ystävällisempiin EU-maihin.

Niinpä esimerkiksi tasaisesti jaettuna kuhunkin EU-maahan riittäisi noin 8000 Karjalan nykyasukasta.

Tai jos nykyväestö jaettaisiin tasaisessa suhteessa EU:n alueelle väestösuhteessa, silloin yhtä nykyasukasta kohti olisi 2500 EU-kansalaista.

Visio 6 - jokin edellämainituista

Kuten konkreettinen matemaattinen tarkastelu todistaa, Karjalan nykyasukkaiden tulevaisuus Karjalan palautuksen jälkeen ei näyttäisi muodostuvan dramaattiseksi missään tapauksessa.

Yhdessäkään vaihtoehdossa eivät Karjalan nykyasukkaat muodosta ylivoimaista rasitetta minkään tarkastelualueen resursseille, ei Karjalan, ei nykyisen Suomen eikä EU-alueen.

Erilaisten ihmisten yksilölliset ratkaisut Karjalan palauduttua johtaisi johonkiin laskennalliseen suhteeseen kolmen mahdollisen asuinalueen välillä.

On myös mahdollista, että Karjalan nykyasukkaista jäisikin reilusti alle 200 000 Suomen (ja EU:n alueelle). Tällöin tilanne olisi vieläkin vähemmän dramaattinen.

1 kommentti:

  1. Kiitos etevästä analyysistä, hyvä Karjalablogisti!

    Eihän väestökysymys niin suuri ongelma ole etteikö siitä selvittäisi, jos tarve olisi.

    Arvelisin, että maalailemistasi vaihtoehdoista toteutuisi suurinpiirtein tuo visio 2. Se kannattaa huomata, ettei väestö yleensäkään lähde mihinkään. Kuin enintään pakolla. Jäävät paikoilleen syrjintää tai suoranaista vainoakaan säikkymättä, kuten Baltian maissa.

    Suhtautu8minen väestökysymykseen Suomessa kielii lähinnä sitä, ettei täällä kaivata mitään arvaamattomia vaikeuksia. rajan nykyinen paikka tyydyttää useimpia suomalaisia. Se toki tiedetään, ettei sitä aikanaan vedetty oikeudenmukaisesti, vaan puhtaalla mielivallalla. Mutta ei sen jälkeen ole tarvinnut pelätä Venäjän vaatimuksia uudista rajatarkistuksista.

    Moskovan/Pariisin rauhanraja oli tosi hyvä tulos näin pienen valtion kannalta ottaen huomioon, että vastassa silloin oli musertava diktatuuri. Ja sen lisäksi, että suuri osa Suomea säilyi miehittämättömänä, säilyi meillä myös demokratia. Harvojen herkkua II MS:n jälkeen.

    Jos suomalaiset eivät ole kiinnostuneet väestöongelmista (pienistä tai suurista) niin vielä vähemmän ollaan kiinnostuneita rajansiirron mukanaan tuomista poliittisista paineista. Jos suurvalta vaati rajansiirtoa v 1939, kuka takaa, etteikö se vaatisi sitä uudelleenkin. Siis jos raja siirrettäisiin takaisin. Tietysti Viipuri ja Laatokan Karjala olisivat vähän eri asia kuin Terijoki, mutta kuitenkin.

    No, kaikki hyvin. Ei ole ongelmia kellään.

    Hyvää uutta vuotta Sinulle ja rakkaillesi!

    AP

    VastaaPoista