Karjala: pelkoja ja toiveita

Karjala on virallisesti vaiettu maantieteellinen alue, mutta kun keskustelu alkaa, siitä ei ole tulla loppua.

Karjalan palautuskeskustelussa huudetaan ristiin tai ohi, eikä kukaan ota selvää mitä oikeasti tarkoitetaan. Tässä lyhyesti opas Karjalakeskustelussa esitettyihin pelkoihin ja toiveisiin:

KARJALAA PELÄTÄÄN

- Suomi, tai oikeastaan "me", "saisimme" "tänne" "300 000 venäläistä". Epämääräinen pelko siitä, että "me" joudumme vastaanottamaan "tänne" suuren määrän venäläisiä. Kukaan ei kuitenkaan ole selvittänyt, "mihin" venäläiset tulisivat, ja millä tavalla heidän "tulo" häiritsisi.

- Suomeen ei kaivata venäläistynyttä maakuntaa. Epämääräinen pelko tai huoli siitä, että nykyinen itäraja siirtyisi idemmäksi Rajajoelle ja samalla nykyään Karjalassa asuva väestö alkaisi muodostua suomalaisille ongelmaksi. Tämä pelko on ristiriidassa edellisen kanssa: jos Karjalan nykyasukkaat "tulisivat" "tänne", he eivät tietenkään jäisi Karjalaan, ja Karjala ei jäisi "venäläistyneeksi maakunnaksi" vaan ainakin osittain tyhjenisi ja mahdollistaisi Karjalan alkuperäisasukkaiden (evakkojen jälkeläisten) helposti ottaa perintömaat käyttöönsä. Jos taas nykyasukkaat jäisivät paikalleen, he eivät tietenkään "tulisi" "tänne" emmekä "me" "saisi" keitään mistään.

- Karjala tulisi kalliiksi. Ehkä yleisin pelkotila, jota ei kuitenkaan koskaan analysoida. Kalliiksi kenelle? Kuka lähettää laskun? Mikä on laskun summa? Kenelle maksetaan? Mikä on eräpäivä? Kukaan ei ole koskaan osannut vastata näihin kysymyksiin. "Karjala tulisi kalliiksi" on perusteeton mantra, jota toistetaan populistisesti ilman analyysia.

- Suomi menisi konkurssiin. Kuten edellinen mutta ehkä suurempi pelkotila. Noin 10% Suomesta, tai pari prosenttia väestöstäkö pystyisi kaatamaan Suomen valtiontalouden ja kansantalouden?

- Palautus venäläistäisi Suomen. Tämä pelkotila saa kaikupohjaa ikuisuusväittelystä nimeltään "pakkoruotsi". Sen mukaan Suomen perustuslakiin pitäisi liittää venäjän kielen virallinen asema ja jokaisen suomalaisen tulisi suorittaa - vastentahtoisesti - venäjän kielen perusopinnot. Karjalan nykyasutus onnistuisi muuttamaan koko Suomen venäläiseksi, eikä paluuta entiseen enää olisi. Kuitenkin realismi todistaa, että pikemminkin Suomen ruotsinkieliset alueet ovat suomalaistuneet, ja Karjala pikemminkin suomalaistuisi kuin päinvastoin: palautushan tarkoittaisi Suomen tuomista Karjalaan eikä Karjalan venäläisyyden tuomista Suomeen.

- Salaiset motiivit. Karjalan palautusta pelätään monista salaisista syistä. Niitä ei paljasteta. Esimerkiksi evakkoperheissä on käyty rankka surutyö vuodesta 1940 (tai 1944) alkaen, ja kun surutyö on tehty, ei Karjala-kysymykseen enää haluta palata. Se toisi surun takaisin, ja saattaisi pilata kodin tai yhteisön ilmapiirin pitkäksi ajaksi. Monet Karjalasta paenneet aikuiset valehtelivat lapsilleen tai ainakin jättivät monia asioita sanomatta. Siksi "suuret ikäluokat" eivät tiedä totuutta Karjalan menetyksestä. He uskovat, että omat karjalaiset vanhemmat oikeasti "katsoivat eteenpäin" ja "rakensivat tulevaisuutta" eivätkä "haikailleet menneitä" (vaikka haikalivatkin). Kun tuska ja suru tukahdutettiin eikä sitä käyty läpi, seuraavat sukupolvet kantavat alitajuista ahdistusta sisimmässään. Puuttumalla tähän tabuun he joutuisivat kohtaamaan ahdistuksensa, ja siksi on helpompi vaieta ja kieltää koko kysymys. Salaiset motiivit ovat yksilökohtaisia ja monitahoisia, ja niiden analyysiin vaadittaisiin kokonaisia blogiesseitä, useitakin.

KARJALAA TOIVOTAAN

- Karjala palauttaisi oikeudenmukaisuuden. Uskotaan, että palautus toimisi rikollisen hyökkäyssodan aloittaneen Venäjän rangaistuksena ja toisaalta hyökkäyssodan uhrin korvauksena koetuista menetyksistä. Karjalaiset suvut saisivat oman maaomaisuutensa takaisin, jotkut myös kotitalonsa. Ihmisoikeudet toteutuisivat kotipaikkaoikeuden osalta, ja alkuperäiset sopimukset palautettaisiin voimaan.

- Karjala olisi "win-win". Uskotaan, että Karjalan palautus olisi voitto niin Venäjälle kuin Suomellekin. Venäjä saisi myönteistä julkisuutta, ja Suomi saisi alueensa takaisin ja niiden mukana taloudellista hyötyä. Suomalaiset saisivat omat maansa takaisin. Näkemys on erityisen optimistinen mutta kiinnostava.

- Karjala toisi täystyöllisyyden. Karjalan palautus loisi tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Palkansaajille Karjalan palautus tarkoittaisi palkkatuloja, monien, etenkin rakennusalan yritysten työntekijöille joko lisätöitä tai palkankorotuksia, tai molempia. Realistinen visio.

- Karjalaiset saisivat omat maansa takaisin. Tämä käsitys herättää kritiikkiä. Sen mukaan Suomen valtio "osti" karjalaisilta maat antamalla pakolaisille hätäapua, "korvauksia". Käsitys ei kuitenkaan ole realistinen. Eihän Suomen valtio voinut "ostaa" sellaisia alueita, jotka olivat samaan aikaan tiukasti Neuvostoliiton hallussa! Ennakkotapausten valossa on kuitenkin realistista, että karjalaisilla olisi kuin olisikin oikeus saada omat maansa takaisin ilman erityistä lunastusmaksua. Kannattaa muistaa, että karjalaiset ostivat maansa Suomen valtiolta 1860-1939. Kerran ostettu on aina oma. Lisäksi on kysyttävä, millainen on pakolaisuuden, vieraan heimon keskellä kärsityn pilkan ja kiusaamisen ja kodin tuhoamisen hinta. Jos sitä ei korvata, miksi karjalaisten pitäisi vielä kerran maksaa omastaan? Toive on realistinen, oikeudenmukainen ja kohtuullinen.

- Karjalan nykyasutus ei olisi ongelma. Toiveajattelu perustuu osin myönteisille kokemuksille "kentällä" - monet evakkosuvut ovat tulleet mainiosti toimeen nykyasukkaiden kanssa. Yleinen käsitys, myös ProKarelian kanta, näyttää olevan se, että palautuksen jälkeen Karjalaan jäisi noin 200 000 siviiliasukasta. Se on realismia: Venäjän valtion palveluksessa oleva rajavartioston, armeijan, miliisin ja hallinnollinen henkilökunta, perheineen ja sidosryhmineen saisi käskyn sijoittua Rajajoen itäpuolelle jatkamaan sitä työtä, jota he nyt tekevät Stalinin anastamalla Suomen alueella. Osa voisi "loikata" eli jäädä paikoilleen, mutta on uskottavaa, että suurin osa noudattaisi työnantajansa käskyä. Nykyasukkaille myönnettäisiin luonnollisesti vapaus päättää itse: paluu omille juurilleen eri puolille entistä Neuvostoliittoa, muutto Venäjän houkutteleviin suurkaupunkeihin, pysyminen paikallaan tai muutto Euroopan Unionin sisällä. On pikemminkin todennäköistä kuin ei, että suuri määrä nykyasukkaita todellakin päättäisi siirtyä nykyisestä Karjalasta jonnekin, missä on paremmat mahdollisuudet elää modernia elämää.

Analyysiä voisi jatkaa loputtomiin. Väitteitä ja vastaväitteitä on paljon lisää. Ylläoleva esittää vain muutamia näkökulmia, joita on esitetty eri nettifoorumeilla.