Eikö muka Suomea miehitetty?

Helsingin Sanomissa oli tänään kirja-arvostelu, jonka ensimmäinen lause kuului näin:

Puna-armeija ei milloinkaan miehittänyt Suomea.

Mielenkiintoinen väite.

Lause voidaan nimittäin tulkita kahdella tavalla. Muutetaanpa sama lause myönteiseksi, mikä voidaan tehdä kahdella eri tavalla:

1) "Puna-armeija miehitti Suomea".

2) "Puna-armeija miehitti Suomen".

Ensimmäinen tulkinta viittaa siihen, että puna-armeija ei miehittänyt mitään osaa Suomesta.

Toinen tulkinta viittaa siihen, että puna-armeijan hallussa ei koskaan ollut Suomea kokonaisuudessaan.

Toinen tulkinta on todenmukainen, enkä palaa siihen enää.

Tarkastelen ensimmäistä tulkintaa.

Todellisuudessa puna-armeija on miehittänyt Suomea moneen eri otteeseen, ja sama miehitys jatkuu edelleen (miehitys-määritelmään palaan vielä myöhemmin).

Tärkeimmät miehitysalueet:

- Hanko talvisodan jälkeen jatkosodan alkuaikoihin saakka.

- Puolen Karjalasta talvisodan aikana.

- Karjala talvisodan ja jatkosodan jälkeen.

- Salla-Kuusamo talvisodan ja jatkosodan jälkeen.

- Kalastajasaarento talvisodan jälkeen.

- Koko Petsamo jatkosodan jälkeen.

- Porkkalan alue 1944 - 56.

"Suomi" tarkoittaa määritelmällisesti tätä:

Itsenäinen, suvereeni valtio, jonka itsenäisyyden on ensin tunnustanut entinen emämaa (josta Suomi on irtautunut) ja sen jälkeen kaikki aikansa merkittävät valtiot.

"Suomi" voi olla vain sellainen valtio, joka on tunnustettu kansainvälisesti suvereeniksi valtioksi.

Tunnustus voidaan antaa vain itsenäistymisen jälkeen (ei sitä ennen), ja ensin uuden valtion tunnustaa entinen emämaa, jotta itsenäisyys olisi todellinen. Siksi Kosovo ei ole vielä itsenäinen, koska Serbia ei sitä ole tunnustanut. Yhtä lailla Abhaasia ja Etelä-Ossetia eivät ole itsenäisiä valtioita, koska Georgia ei ole tunnustanut niiden itsenäisyyttä.

Mutta Venäjä nopeasti tunnusti Suomen itsenäisyyden. Asiassa ei siten ole mitään epäselvää.

"Miehitys"-sanasta väännettään aika ajoin kättä.

Kuten monet kiistanalaiset sanat (alkaen sanasta "erillissota", johon haluan palata myöhemmin), myös miehitys voidaan tulkita eri tavoin, ilman, että yksikään määritelmä olisi eksklusiivisesti ainoa oikea määritelmä.

Itse näkisin ainakin nämä tulkinnat:

1) Fyysinen miehitys

Alue on "miehitetty", jos siellä on miehiä aseissa. Jos alueella on ns. "sotilaallinen tyhjiö", eli siis ei miehiä aseissa, se ei ole miehitetty. Koska Karjalassa on Venäjän federaation miliisejä, sotilaita, upseereita, rajavartioston henkilökuntaa ja muita federaation virkamiehiä, Karjala on fyysisesti miehitetty Suomen alue (jonka kuulumisen Suomelle Venäjä siis on alun perin tunnustanut, kuten muutkin aikansa valtiot).

2) Laiton miehitys

Jos uusi valtio saa tunnustuksen entiseltä emämaaltaan, ja sen jälkeen muilta merkittäviltä valtioilta, silloin uuden valtion jokainen neliökilometri on laillisesti osa tätä uutta valtiota. Jos tunnustusten (sekä mahdollisten rajasopimusten, hyökkäämättömyyssopimusten, tilanteen vakiintumisen yms vaiheiden) jälkeen, vieras valtio, tai entinen emämaa, vaatii uudelta valtiolta sen alueita, siirtelee rajoja ja tuo joukkojaan tällaisille uuden valtion tunnustetuille alueille, kyseessä on laiton miehitys.

3) Moraaliton miehitys

Jos kaksi valtiota solmii sopimuksia, jotka perustuvat keskinäiselle luottamukselle, allekirjoituksille, lupauksille, vakuutuksille ja julkilausumille, ja sen jälkeen toinen sopimusosapuoli rikkoo sopimukset, pettää lupaukset, aloittaa sotia, tuo hyökkäävän armeijan joukkoja toisen valtion alueelle ja sen jälkeen liittää näitä maita omiin alueisiinsa, silloin se on petollisesti ja moraalittomasti alkanut miehittää toisen sopimuskumppanin alueita.

4) Juridinen miehitystarkastelu

Ainoa tarkastelu, jossa Venäjän ei voi sanoa miehittävän Suomen alueita, perustuu käsitekikkailuun, jossa Suomi on muka itse vapaaehtoisesti luopunut aiemmin sille kuuluneista alueista, ja tällä luovutuksella se on taianomaisesti muuttanut omat alueensa yhtäkkiä vieraan valtion "laillisiksi" alueiksi. Näin tehtyään Venäjä ei sitten "miehitäkään" näitä alueita, vaan siellä vaan sattuu olemaan suomalaisten kylien ja kaupunkien alueella venäläisiä sotilaita aseissa, jotka eivät olekaan "miehitysjoukkoja" vaan ... niin mitä?

Itse olen sitä mieltä, että puna-armeija miehitti Suomea, ja Venäjä edelleenkin pitää aseellisia joukkoja niillä Suomen alueilla, joiden kuulumisen Suomelle Venäjä osoitti:

- antamalla tunnustuksen Suomen itsenäisyydestä

- solmimalla vuonna 1920 sopimuksen maiden välisestä rajasta

- solmimalla hyökkäämättömyyssopimuksen 1932, jossa se vahvisti maittemme rajat

- pidentämällä hyökkäämättömyyssopimusta vuonna 1934.

Käsitteillä voidaan kikkailla, mutta jotta keskustelusta tulisi hedelmällistä, on käsitteet määriteltävä, ja selitettävä mitä käsitteillä tarkoittaa.

Onko itärajamme laiton?

Karjalan palautuskeskustelussa on paljon järjetöntä jankkaamista. Tässä lyhyesti kommentoidaan yhtä kuumaa perunaa.

Onko Suomen itäraja laillinen vai laiton?

Konflikti nettikeskusteluissa syntyy käytännössä siitä, että keskustelijat puhuvat eri asioista. Tässä lyhyt yhteenveto:

Suomen itäraja on laillinen, koska...

- Sotien jälkeen on allekirjoitettu papereita.

- Raja on merkitty asianmukaisesti, ja sitä valvotaan.

- Raja on ratifioitu ja saatettu paikallisen lain kanssa sopusointuun.

Suomen nykyinen itäraja ei siis sodi vallitsevaa lainsäädäntöä tai sotien jälkeen tehtyjä sopimuksia vastaan.

Suomen itäraja on laiton, koska...

- Sen syntyprosessi perustuu sopimusrikkomuksiin. Yleisen tulkinnan mukaan "kansainvälinen laki" muodostuu kansainvälisistä sopimuksista, myös kahdenvälisistä. Niinpä ennen sotia tehdyt rajasopimukset olivat osa "kansainvälistä lakia".

- Hyökkäyssodan aloittanut anasti hyökkäyssodan uhrilta sen laillisia alueita.

- Hyökkäyssodan aloittanut oli tehnyt laittoman etupiirijaon Hitlerin Saksan kanssa.

- Uusi (nykyinen) raja toteutti etnisen puhdistuksen suvereenin valtion laillisilla alueilla.

- Uusi raja aiheutti käsittämättömän suuren omaisuusrikoksen valtiolle, kunnille, yksityisille, yrityksille ja yhteisöille.

- Uusi raja toteutti monia ihmisoikeusrikkomuksia.

- Uusi raja on ristiriidassa uuden valtion (Suomen) saaman tunnustuksen ja itsenäistymisen jälkeen solmittujen rajasopimusten kanssa.

Tämä tarkastelu osoittaa, että nykyinen itärajamme rikkoo useita sopimuksia, lakipykäliä ja ihmisoikeuksia vastaan.

Käytännössä itärajamme laillisuus-keskustelu ei johda oikeuden istuntoihin missään oikeusasteessa, koska sellainen tuomioistuin puuttuu, joka voisi antaa sitovan tuomion Suomen ja Venäjän välisessä rajakiistassa. Venäjällä on myös veto-oikeus YK:n turvallisuusneuvostossa.

Karjalan lyhyt historia

HISTORIA on siinä mielessä haastava tieteenala, että sen pitäisi olla tasapuolista, tarkkaa ja tieteellistä. Sen täytyisi lisäksi pystyä luomaan kokonaiskuvia - poikkitieteellisesti.

Karjalan historiaa vääristää myytti, jonka mukaan "voittaja kirjoittaa historian". Näinhän ei saa olla, vaan historian on oltava rehellinen kokonaiskuva. Tarvitaan makrotaso, joka levittyy mikrotason tapahtumien yläpuolelle. Makrotasoa voisi edustaa suurvaltojen laajentumispolitiikka, mikrotasoa esimerkiksi jatkosodan aikaiset yksittäiset teot Itä-Karjalassa.

KARJALAN MAKROTASON HISTORIA - lyhyt oppimäärä

Venäjä on laajentanut valtapiiriään länteen, ja aika ajoin kohdannut Ruotsin kuningaskunnan itäsuuntaisen laajentumishalun. Karjalasta on sodittu, ja rajoja on sovittu.

Suomi nousi kansakunnaksi kansakuntien joukkoon vuodesta 1812, jolloin aiemmin joko Ruotsin kuningaskunnan tai Venäjän keisarikunnan verotettavana ollut Karjalan alue eli niin sanottu Vanha Suomi tai Viipurin lääni liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Karjala eli Viipurin lääni on kuulunut Suomeen vuodesta 1812. Kuopion läänin vuonna 1940 pakkoluovutetut alueet ovat kuuluneet keskeytyksettä Suomen "suuriruhtinaskuntaan" jo Ruotsin vallan ajalla, siis ennen vuotta 1812.

Venäjän vallankumous 1917 kaatoi keisarillisen tsaarinvallan. Venäjän imperiumista irtautui Suomi, puolalaisia alueita sekä kaikki ne 14 myöhemmin neuvostotasavaltoina tunnettua aluetta. Näihin kuuluivat Viro, Latvia, Liettua ja Ukraina.

Venäjän vallankumoukselliset halusivat maailmanvallankumousta. He halusivat liittää neuvostohallinnon alle ensin kaikki Venäjän keisarikuntaan kuuluneet alueet. Myös muissa lähiulkomaissa, muun muassa Saksassa, eläteltiin toiveita kommunistisesta vallankumouksesta.

Useimmissa Venäjään aikaisemmin kuuluneissa maissa toteutui punaisten vallankumous, joka myös johti juuri itsenäistyneen maan uudelleen liittämiseen venäläiseen imperiumiin, tällä kertaa punaiseen imperiumiin, Neuvostoliittoon.

Venäjästä erilleen jäivät Suomi, Baltian maat, itäinen Puola ja Bessarabia. Ne jatkoivat itsenäisinä valtioina tai alueina.

Suomessa vallankumousta yrittäneet punajohtajat pakenivat Neuvosto-Venäjälle, jossa he työskentelivät hautoen muun muassa Suomen hävityn vapaussodan revanssia. He perustivat Moskovassa Suomen Kommunistisen Puolueen.

Vuonna 1920 vahvistettiin jo 1812 Suomelle vakiintuneet rajat. Petsamo liitettiin Suomeen pitkäaikaisen yhteisymmärryksen perusteella. Sopimusteksti on täällä.

Neuvostoliitto jatkoi maailmanvallankumoukseen pyrkimistä monin eri tavoin. Komintern oli kattojärjestö maailmanvallankumouksen toteuttamisessa.

Vuonna 1939 Stalin alkoi lähestyä kansallissosialistista Saksaa. Syntyi runsaasti sopimuksia, jotka on koottu tänne. Elokuussa solmittu hyökkäämättömyyssopimus sisälsi salaisen lisäpöytäkirjan, jonka mukaan Suomi, Baltian maat, itäinen Puola ja Bessarabia kuuluisivat Neuvostoliiton etupiiriin.

Saksa ja Neuvostoliitto aloittivat pian tämän jälkeen sotilaalliset toimet omien etupiirialueittensa liittämiseksi alueisiinsa.

Näistä alueista Baltian maat, itäinen Puola ja Bessarabia liitettiin sittemmin kokonaan Neuvostoliittoon.

Suomeen Neuvostoliiton laajentumispolitiikkaa toteuttava puna-armeija hyökkäsi 30.11.1939. Syttyi verinen talvisota, joka tuomittiin Kansainliiton taholta. Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta.

Talvisota rikkoi rajasopimukset ja hyökkäämättömyyssopimukset, jotka solmittiin 1932 ja 1934.

Talvisodan seurauksena diktaattori Stalin vaati Suomelta Karjalan sekä muita alueita. Vaadittu alue oli laajempi kuin mihin hyökkäävä puna-armeija oli edennyt.

Jatkosota syttyi Neuvostoliiton ja Suomen välille sen jälkeen, kun Neuvostoliiton pommikoneet olivat pommittaneet Suomen kaupunkeja. Sitä ennen Saksa oli aloittanut Operaatio Barbarossan Neuvostoliittoa vastaan Keski-Euroopasta.

Suomi liitti talvisodassa anastetut alueet Suomen osiksi 6.12.1941. Itä-Karjalassa Suomi ylläpiti miehityshallintoa mutta ei liittänyt aluetta Suomeen.

Jatkosodan lopussa rajaa siirrettiin Karjalan osalta talvisodan jälkeiselle paikalleen.

Melkein 500 000 Karjalan asukasta joutui pakenemaan kotiseudultaan sodan, levottomuuksien ja lopulta Stalinin hirmuhallinnon aiheuttaman pelon takia. Rajat suljettiin.

Karjalaan ei saanut matkustaa ollenkaan 1944 - 54. Sen jälkeen Karjalan Kannaksella oli sallittua pysähtyä lähinnä Viipurissa ja Terijoella Leningradin-matkojen yhteydessä.

Muu Karjala oli käytännössä suljettua ja kiellettyä aluetta vuosina 1944 - 89.

Karjalan-matkailu alkoi joskus vuoden 1989 tienoilla. Se on ollut lähes täysin vapaata viime vuosiin saakka, jolloin rajavyöhyke on laajentunut entisestään.

Karjala on pysynyt Venäjän osana. Keskustelu Karjalan palauttamisesta on pysynyt vilkkaana netin keskustelupalstoilla, mutta painettu media on enimmäkseen vaiennut asiasta.

Karjalassa venäläinen hallinto on nähnyt rappiota ja raunioita, joita on syntynyt tasaiseen tahtiin vuoden 1991 jälkeen. Alueen väestömäärä on vähentynyt, ja monet kylät ovat kuolemassa. Alueella on rakennettu yksityisiä huviloita, ja muun muassa Viipuriin on noussut useita kerrostaloja. Teollisuus ja maatalous on kuitenkin vain murto-osa neuvostoaikaisesta.