keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Suomen aluemenetykset globaalissa vertailussa

Aiemmin tässä blogissa mainittu Gustav Hägglundin esiintyminen FST5-kanavan Karjalaisten kolme kaupunkia -sarjan Viipuri-dokumentissa herättää kysymyksiä. Kenraalin väite kuului sisällöllisesti suunnilleen näin:

Maailmassa on noin sata vastaavaa kysymystä, joihin voisi liittyä rajojen tarkistuksia.


Sitaatti ei ole tarkka mutta asiasisältö vastaa sanottua. Sata tapausta.

Onkohan?

Aloitetaan Afrikasta. Afrikan Unioni on tehnyt periaatepäätöksen siitä, että maiden rajoja ei siirrellä. Silti Afrikan valtioiden rajat kulkevat heimojen asuinalueiden halki mennen tullen. Pitäisikö siis Afrikassa tehdä rajansiirtoja jostakin muusta syystä kuin heimojen asuinalueiden perusteella? Onko jokin valtio anastanut samalla tavalla alueita kuin mitä Venäjä teki Suomen alueiden suhteen? Ainoastaan yksi itsenäinen valtio on irtautunut toisesta valtiosta: Eritrea Etiopiasta. Näiden maiden välillä on rajaristiriitoja, joten Afrikasta löytyy ainakin yksi tapaus. Namibia on irtautunut Etelä-Afrikan tasavallasta, mutta ainakaan minä en ole kuullut rajansiirtovaatimuksista puolin enkä toisin.

Amerikan mantereilla ainakin Guatemala on vaatinut aiemmin brittiläiseen imperiumiin kuulunutta Belizeä, mutta Belize ei ole irtautunut Guatemalasta vaan molemmat valtiot ovat olleet imperialismin uhreja, Guatemala Espanjan ja Belize Britannian. Perulla ja Ecuadorilla on myös ollut joitakin ristiriitoja, mutta molemmat maat ovat olleet Espanjan imperiumin alla. Vertailu Suomen alueiden anastamiseen Venäjälle siis ontuu. Intiaanien, alkuperäisasukkaiden kohtalo on toki karmea, mutta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki Amerikan mantereen valtiot, jopa Venäjän alun perin valloittama Alaska, ovat Suomen tavoin irtautuneet eurooppalaisesta emämaastaan ja julistautuneet itsenäisiksi.

Aasiassa on rajoja siirrelty Thaimaan ja Malesian ja Thaimaan ja Kambodzhan välillä mutta ei tietääkseni enää sataan vuoteen. Itä-Timor on äskettäin irtautunut Indonesiasta, mutta rajoja ei ole sen jälkeen siirrelty eikä mitään perusteltuja vaatimuksia ole esitetty. Ainoat hieman Suomen Karjalan tapausta muistuttavat tapaukset liittyvät, ei ehkä yllättäen, Venäjään. Kiinalta Venäjä valloitti jo kauan sitten Mantsurian itäosat. Japanilta Venäjä anasti Sahalinin saaren eteläosan ja koko Kuriilien saariryhmän. Japani kuitenkin vaatii ainoastaan neljää Kuriilien saarista. Suomen status poikkeaa kuitenkin täysin sekä ikivanhan Japanin keisarikunnan ja vielä vanhemman Kiinan statuksesta. Suomi on Venäjästä irtautunut ja tunnustuksen saanut uusi valtio. Japani on vanha keisarikunta, joka ei koskaan ole tarvinnut mitään tunnustuksia Venäjältä saatikka muultakaan valtiolta. Sen olemassaolo perustuu keskeytyksettömään omaan hallintoon aikojen alusta alkaen. Sama koskee käytännössä Kiinaa. Edes Brittiläinen imperiumi ei sanellut Kiinan olemassaoloa. Hongkong palautettiin sopimuksen mukaan ilman sotia, samoin Portugal irtautui Macaosta ilman valituksia. Kiina on valtiona maailman vanhempia. Sen rajat ovat vaihdelleen kuninkaiden ja keisarien sotaonnen mukaan, ei minkään sopimuksen, tunnustuksen tai allekirjoitusten mukaan.

Eurooppa on nähnyt eniten rajansiirtoja 1900-luvulla, enimmäkseen juuri sodanaloittaja Stalinin vaatimusten mukaisesti. Tapauksia on niin paljon, että on syytä keskittyä itäiseen Eurooppaan.

Viro on itsenäistynyt vuonna 1991 eikä sen jälkeen ole joutunut siirtelemään rajojaan saatikka evakuoimaan omia kansalaisiaan tai luovuttamaan kaikkia karttojaan Venäjälle. Viro myös itsenäistyi 1920, mutta se menetti itsenäisyytensä 1940. Viro siirrettiin kokonaisuudessaan punaimperialistisen Venäjän (Neuvostoliiton) osaksi. Viron rajansiirrot tapahtuivat siten Neuvostoliiton sisällä. Asiaa voisi karkeasti verrata Ranskan Länsi-Afrikan valtioiden rajojen siirtelyihin siirtomaavallan aikana: koko alue oli Ranskan hallussa, joten sisäisten rajojen siirrot eivät olleet dramaattisia. Viron asukkaiden kohtaloa punaisen fasismin uhreina ei tietenkään voi vähätellä, mutta jos puhutaan rajoista, Viron tilanne on täysin toinen kuin Suomen: Vuonna 1920 Viro laajentui Narvajoen itäpuolelle. Tämä alue siirrettiin Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan alueeksi sen jälkeen, kun Viro oli kokonaisuudessan liitetty Neuvostoliittoon. Ratkaiseva ero Suomen Karjalaan on kuitenkin tämä: Viron asukkaat olivat saman valtion alueella, vaikka Jaaninlinnan (Ivangorod) alue olikin yhtäkkiä hallinnollisesti Venäjän aluetta. Sama koskee Petserinmaata. Virolaisilla oli siis vuosikymmeniä aikaa hoitaa tarvittavat toimenpiteet Neuvostoliiton sisäisen rajansiirron takia.

Latvia on samanlainen tapaus kuin Viro. Abrene oli Latvian osa ensimmäisen itsenäisyyden aikana. Kun Latvia siirrettiin kokonaan osaksi Neuvostoliittoa, Abrene siirtyi naapurineuvostotasavallan alueeksi mutta Abrene silti säilyi samojen valtakunnanrajojen sisäpuolella kuin muu Latvia. Kun Latvia itsenäistyi Neuvostoliitosta 1991, sen rajat olivat samat kuin viimeisten 40 vuoden aikana. Kun Suomi itsenäistyi 1917, Suomen rajat olivat samat kuin viimeisten 40 vuoden aikana. Latvian alueita ei vuoden 1991 jälkeen ole siirretty Venäjän osaksi. Sen sijaan Suomen alueita siirrettiin, vain noin 22 vuotta itsenäistymisen jälkeen. Toisaalta Latvia on ollut itsenäinen vasta noin 17 vuotta, joten tulevaisuudessa Venäjän liikkeitä täytyy seurata myös Latvian rajoilla!

Liettua on poikkeuksellisesti saanut lisää alueita 1900-luvulla, eikä se ole menettänyt mitään alueita Venäjälle. Liettuan pääkaupunki Vilna ehti olla osa itäistä Puolaa, joka Molotov-Ribbentropin sopimuksen lisäpöytäkirjassa oli "Neuvostoliiton etupiiriä". Koska Liettua sitten siirtyi Neuvostoliiton osaksi, itäisen Puolan nämä alueet liitettiin Liettuan sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Liettuaan liitettiin myös aiemmin saksalaisten hallinnoima Memelin alue. Siinä rajansiirtoa voisi verrata vuoden 1812 Vanhan Suomen (eli Viipurin läänin) palautukseen Suomelle. Liettua ei kuitenkaan voisi olla aluevaatimusten kohteena: Memelin alueella ei ole valtiollista aluetta (se ei historiallisesti suinkaan ole Saksan Liittotasavaltaa vaikka sillä saksalaiset juuret onkin). Yhtä vähän vanha Itäinen Puola laajoine vähemmistöineen (liettualaiset, juutalaiset) voisi enää muuttua puolalaiseksi. Liettua oli muuten 1300-luvulla Euroopan suurin imperiumi.

Puola tuskin voi vaatia lisää alueita tai rajansiirtoja, koska se on rajakysymyksissä kuin veitsenterällä: maata yksinkertaisesti siirrettiin länteen. Se menetti juutalaisen, liettualaisen, ukrainalaisen ja valkovenäläisen itäosansa ja sai saksalaisen, nykyisen länsiosansa. Puola on kuitenkin maailman homogeenisimpiä itsenäisiä valtioita: se on 98-prosenttisesti puolalainen. Onko Puolalla ongelma?

Saksa sai 1989 takaisin venäläisten miehittämän Itä-Saksan mutta ei Puolan hallussa olevia alueita, eikä Itä-Preussia. Saksa poikkeaa monista muista Euroopan maista siinä, että se on yhdistetty liittotasavalta. Saksa voi siis olla melkein mitä vaan: kysymys on ollut siitä, tuleeko saksalainen Itä-Preussi yhdistää tähän liittotasavaltaan, tai Tsekkoslovakian sudeettialueet? Tai Itävalta? Nämä kysymykset eivät ole suinkaan niin kuolemanvakavia kuin mitä monet sotahistorian tulkitsijat väittävät. Italiassa on muuten samanlainen historia. Nyt Pohjoinen Italia haluaisi irtautua eteläisestä. Mielenkiintoisia kysymyksiä mutta ei millään tavalla liity tai kosketa Suomen Karjalan kysymystä.

Ukraina on saanut alueita Puolalta, Romanialta (tai oikeastaan Bukovinalta) ja Venäjältä (Krimin niemimaa). Itäisen Puolan alueiden siirtyminen Ukrainaan tai Valko-Venäjään voi vaikuttaa Puolan kannalta ikävältä, mutta sitä ei voi verrata Suomen Karjalan alueiden liittämistä Venäjään. Kun Suomi ja itäinen Puola sekä koko Ukraina ovat kaikki kuuluneet Venäjän keisarilliseen imperiumiin, ainoastaan Suomen Karjala näistä on nyt Venäjän hallussa. Suomi, Ukraina ja Valko-Venäjä ovat kaikki samassa kastissa: Venäjän imperiumista irtautuneita uusia valtioita. Näistä Ukraina on saanut alueen Venäjältä, joten Ukrainan hallussa olevaa Krimin niemimaata ei voi verrata Suomeen, ellei Venäjä anasta sitä väkivallalla Ukrainalta ja takavarikoi kaikkia Krimin niemimaan karttoja pois Ukrainalta. Suuri ero on myös kielisuhteissa: Krimin nimiemaan asutus on vahvasti venäjänkielistä, kun taas Suomen Karjala oli 98-prosenttisesti suomenkielinen vuonna 1939.

Unkari oli Itävallan kanssa suuren eurooppalaisen imperiumin johtavia mahteja. Unkari menetti ensimmäisen maailmansodan seurauksena laajoja alueita, mutta onko tilanne verrattavissa Suomeen? Ei ole. Unkari oli muiden kansojen alueita hallussa pitävä imperiumi, samoin kuin Venäjä. Suomi ja esimerkiksi Slovakia ovat uusia valtioita, jotka ovat irtautuneet isommasta kokonaisuudesta, Slovakia ensin Itävalta-Unkarin keisarikunnasta ja äskettäin Tsekkoslovakiasta. Jos Unkari lähtisi aseellisesti anastamaan Slovakian parhaita seutuja, asuttaisi sinne unkarilaisia, takavarikoisi slovakeilta alueen kartat ja maksattaisi vielä Slovakialta sotakorvaukset, silloin vertailukohta Suomen Karjalaan löytyisi.

Mikä sitten tekee Suomen Karjalasta ainutlaatuisen tapahtuman?

Vastaus on yksinkertainen:

1) Suomi on ainoa emämaastaan irtautunut uusi valtio, jonka laillisia, tunnustettuja ja suvereeneja alueita on entinen emämaa vaatinut itselleen, niitä ottanut väkivallalla ja samalla rikkonut kahdenkeskiset rajasopimukset ja hyökkäämättömyyssopimukset.

2) Venäjä on ainoa entinen tai nykyinen imperiumi, joka on pitänyt hallussaan vieraiden kansojen ikiaikaisia alueita, josta on itsenäistynyt uusia valtioita, joiden itsenäisyyden se on ensin tunnustanut (vuonna 1991 se tunnusti 14 uutta valtiota, Suomi tunnustettiin 1917), mutta joiden alueita se tunnustuksensa jälkeen anastanut. Itse asiassa ainoa anastuksen kohde on Suomi, jolloin Suomi on edelleen ollut itsenäinen valtio, mutta alueita entiselle emämaalleen menettänyt.

Gustav Hägglundille tiedoksi: maailmalla on vain yksi sellainen itsenäinen uusi valtio, jonka laillisia alueita on entinen emämaa siirrellyt itselleen, samalla kuin itsenäinen uusi valtio on pysynyt itsenäisenä.

Suomen Karjala on ainoa tapaus laatuaan. Karjalaa tulee tarkastella ainutlaatuisena kysymyksenä. Karjalan kokemaa katastrofia ei voi "lieventää" sen perusteella, että jossakin muualla on "99 muuta tapausta", joita ei voisi korjata. Mitään sataa tapausta ei ole olemassakaan.

Ei sataa tapausta. Vain yksi. Karjala.

1 kommentti:

  1. Hopealautasmies tiedetään.koitti kääntää takin kun siitä irtosi virkaharmaa mutta ei ole aito
    karjanlan eikä Viipurin poika hän.
    Hyvin kumottu ukon höpinät!

    VastaaPoista